Vatipäiden valtakunta

Korppikotkat ovat jo huomanneet, että laumaamme on liittynyt poikanen. Perheen halutaan ostavan kivoja ja kehittäviä kirjoja ja liittyvän vaippamerkin kerhoon. En ole avannut kuoria ja voin vain kysyä "miksi"?

Miksi haluaisin kuulua ylikansallisen vaippamerkin kerhoon? Voiko heille jotenkin ilmaista, että kannatamme kestovaippoja ja paheksumme syvästi sitä, että he toimittavat postitse meille paperijätettä?

Jehovan todistajat olivat  viime viikolla ovellamme toivottavasti vihoviimeisen kerran. Kävi ilmi, etteivät he käy talon muiden asiakkaiden luona, vaan ovat ottaneet minut kohteekseen siksi, että avasin oven erään hyvin intensiivisen yön jälkeen sukkahousut jalassa, tukka länässä ja kirkuva Kirvinen kainalossa. Ehkä he ajattelivat, että lankean empaattisen aikuisseuran houkutukseen ja lisään heidän pistesaldoaan taas yhdellä sielulla. Viimeksi kysyin heiltä, että miksi he käyvät ovellani, kun olen joka kerta sanonut, että en ole kiinostunut yhtään heidän toiminnastaan. Tällä kertaa he lupasivat olla tulematta toiste. Saakelin laskelmoivat haaskalinnut.

Olen bongannut uuden semikivan ohjelman ja saitin, linkki YLEn "Uuteen mustaan" on sivupalkissa. Olen pitänyt erityisesti kasvisruokaresepteistä, mutta en voi kuin ihmetellä kommentoijia. Miksi nimimerkki Philips on kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa Waldorfin salaatin vegeohjeen perään:

Ei ole selleri meikäläisenkään makuuun ollut ainakaan sen yhden kerran jälkeen mitä olen syönyt.
En syö soija tuotteita siksi, että ne on kamalan makuisia ja toiseksi soijan tieltä raivataan metsää paljon. Joten kun puolet raaka-aineista ei nappaa, niin kokkaa siinä sitten :)

Nillin ja y-hyy. Mä en tykkää selleristä ja soija on kamalaa ja saatanasta. Joten paska ohje. Hymiö.

Äiteeköhän se opetti, että jos ei jostain ruokapöydässä tykkää, niin suun voi pitää kiinni. Netissä keikkuvien vatipäiden mielestä pitää AINA kommentoida, jos on sanottavaa, koska oma mielipide on tärkeä ja oma tunkkainen napaperspetktiivi arvokas jaettava.

Siinäpä kotirouvan tämän päivän keskeiset ahdistuksenaiheet.

Jotta en jakaisi pelkkää synkkyyttä niin kerrottakoon, että poikasemme on saanut nimen, ristiäiset onnistuivat fantastisesti ja hänestä tuli torstaina muskarin pienin vauva. Poikanen oli ihan rok, kun stereotyyppisen riemullinen vauvamuskaritäti lauleskeli hänen nimeään. Tilanteen kunniaksi hän teki valtavat niskakakat, jotka läpäisivät vaipan ja potkarit, vaati vaipanvaihdon jälkeen evästä ja heitti sitten puklut kaaressa lattialle kesken kiinalaisen tanssin. Loistavaa tilannetajua, Kirvinen!

Olen askarrellut jo kaksi päivää lääkepurkeista muskarin koleimpia marakasseja ja kirsikanpunaista muskaripussia, johon on aplikoitu Kirvisen etunimi ruskealla robottikankaalla! Eipä lesoa! Huomenna päällystän lauluvihkot marimekon hyllypaperilla ja tulevalla viikolla olemme valmiit näyttämään muskarissa rytmiä ja sielua, sans blues!