Tunkkinne, s'il vous plâit!

Myös täällä tarkkaillaan blogilistan tilannetta, ja jos käyttöehdot eivät muutu, poistan blogini listalta.

4.8 Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.

Linkki.

Kansalaisjournalismi ei tietääkseni tarkoita sitä, että kaupalliset tiedotusvälineet voivat käyttää ei-kaupallisten toimijoiden hengentuotteita suoraan tai muunnellen omiin tarkoituksiinsa. Eipä sillä, että olisin huolissani Jemoryn hyödyntämisesti Hesarin pr-tarkoituksissa, mutta periaate on takapuolesta.

Kuulitteko! Kasvottomat markkinavoimat, takapuolesta!

Ja nyt sinä monitaitoinen nörtti, ala ihmeessä jalostaa koodia ja tee kilpailija blogilistalle. Ei monopolille!

Edit: Saattavat näemmä Isossa Talossa reagoida käyttöehdoista saamaansa palautteeseen. Kunhan kokeilivat kepillä jäätä.

Kolmas vaihtoehto

Kuvittelenko vain, vai onko tiedotusvälineissä -- siis lähinnä radiossa -- ollut viime aikoina tavallista enemmän ohjelmia, joissa käsitellään hyvinvointivaltion rakentamista 50-luvulta alkaen taloushistorian näkökulmasta. Ymmärrän kansantaloutta hyvin pintapuolisesti, mutta sen minäkin käsitän, että progressiivinen verotus ja esimerkiksi kansaneläke (TEL ja LEL 1961) ovat olleet keskeisiä rakennuskiviä hyvinvointivaltion perustassa.

Ymmärrän hyvin tarpeen katsoa menneisyyteen. Aikaisemmin tulonsiirroilla tasoitettiin toimeentuloeroja, mutta verotuksen progressiivisuus on tasaisesti vähentynyt ja olen alkanut epäillä, että citymaastureilla liikkuva luokka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

Taloudelliset arvot ovat esillä räikeämmin kuin koskaan. Nyt rahasta ei hävetä puhua ja taloudellista valtaa käytetään häpeilemättä. Taloudellinen tuotto menee myös muiden arvojen edelle ja se legitimoi ratkaisut, jotka muuten olisivat epäekologisia tai epäeettisiä.

Olen viime aikoina miettinyt kantaani esimerkiksi Hämeenlinnassa toteutuvaan moottoritien kattamiseen. Hanke rahoitetaan pääosin yksityisesti, suomeksihan se tarkoittaa, että kaupunki kustantaa hankkeesta 42%. Moottoritien päälle rakennetaminen vastaa erikoiskaupan liiketilan ja pysäköintitilan tarpeisiin. Voit siis ajaa paikalle autolla ja toteuttaa itseäsi ostamalla tuotteita ja palveluita.

Toisaalta keskustan kehittäminen on vastaisku pelloille rakennettaville hypermarketeille. Etenkin pienistä liike- ja toimistotiloista on keskusta-alueella pula. Lisäksi kate ei ainakaan rumenna moottoritietä ja se saatta auttaa meluhaittoihin -- joskin iso liikekeskus tuo varmasti lisää autoja keskustaan.

Kaipaan aivan uudenlaista ajattelua kaupunkisuunnitteluun ja kolmannen sukupolven hyvinvointiyhteiskuntaan. Millaisessa maailmassa katettaisiin moottoriteitä ja rakennettaisiin niiden päälle esimerkiksi täysin taloudellisesti tuottamaton viheralue? Millaisessa maailmassa kaupunki tukisi siirtolapuutarhojen perustamista ja siten lähiruoan tuotantoa ja omavaraisuutta elintarvikkeiden aina vain kallistuessa? Mikä kunta palkitsisi esimerkiksi verohelpotuksilla työmatkapyöräilijää, joka pitää itsensä pois ruuhkaisista terveyskeskuksista, olisi tuottamatta lisää kaupunkipölyä ja pakokaasuja ja viemättä pysäköintitilaa? Voisiko yhteiskunta palkita sellaisia kotitalouksia, jotka ovat merkittävästi pienentäneet ekologista jalanjälkeään?

Menneeseen haikailun ja järjettömän kapitalismin sijaan täytyy löytää kolmas suunta.

Kahden neliön paratiisi

Pinta-alaltaan kahden neliömetrin parvekkeemme on nyt täytetty kukin ja kalustein. Päivänvarjo asennetaan heti, kun pieni kaiteessa oleva maalivaurio on paikattu. Sangria-aineet on hankittu ja aurinkolasit pesty.

Parvekkeella onkin mukava istuskella ja katsella pihalla käynnissä olevia hämäläisiä pihatalkoita. Ne näemmä toteutetaan siten, ettei puoletkaan taloyhtiön asukkaista tiedä niistä. Ilmoitustauluilla ei ole ilmoituksia. Kukaan ei ole soittanut. Postilaatiluukusta ei ole tiputettu viestiä. Taivaalla ei ole näkynyt savumerkkejä.

Minun puolestani talkoolaiset saavat mulkoilla marttyyrin ilmein parvekkeillaan lojuvia hiprakkaisia luopioita kunnes saavat silmään näärännäpyn, mutta kaikenpuolisesta kyvykkyydestäni huolimatta en ole suinkaan ajatustelukija, enkä siksi aio muuttaa lomasuunnitelmiani.

Loma on ollut tyydyttävä: olen kävellyt ilman kenkiä, syönyt italialaista jäätelöä ja nukkunut. Ja siten aion viettää myös jäljellä olevat päivät.

Calleth you, cometh I

Ennen ihmiset pelkäsivät käyttää karhun todellista nimeä. He uskoivat, että todellinen nimi on niin mahtava, että se kutsuu karhun esiin. He keksivät erilaisia kiertoilmauksia, joista karhu viittasi eläimen turkkiin. Karhun ensimmäistä, väkevintä nimeä ohto ei käytetty koskaan.

Haluaisin, että rakkaudesta tulisi samanlainen tabu. Koko rakkauden käsite rapautuu, kun sitä monistetaan, kerrataan ja jankutetaan. Ihmiset rakastavat jäätelöä, lyhytvartisia sukkia ja sellaisia tusseja, joissa on hyvin ohut kärki. Ai niin, myös puolisoaan ja lapsiaan.

Mitä jää, kun ei ole enää mahtavia petoja eikä kuolemaa vahvempia tunteita? Ja kuinka moni enää etsii pyhyyden kokemusta sydämen tahtiin sykkivästä musiikista, metsästä tai seksistä? Rakkauden käsite kaupallistetaan siinä missä kaikki muukin: vartalot, ajatukset ja tuonpuoleinen elämä, jota pitää nykyisin mainostaa, koska se ei muuten kiinnosta. Jäljelle jää sellaisia riekaleita, kuin himo tai itsekäs halu tulla nähdyksi. Istumme pölyssä ja katsomme taivalle, emmekä näe tähdissä Karhua.

* * *

[I amused myself and wrote this post in english too. You can also read it from the City of Arkangel. Pardon my language.]

In the old times people wouldn't dare to talk about the bear. They worried that saying the name would lure the bear to reveal itself. Instead they talked about the bear with euphemisms and nicknames.

I wish love became that strong taboo so that people would be scared to use its true name. I don't care how naive or old fashioned it would sound but I'm actually scared of the erosion of the whole concept of love.

What will be left behind? Lust perhaps and other selfish feelings. Like the true name of the bear, the love becames powerless when it it endlessly repeated in cheap commercial images, worthless stories and naive lyrics.

What will be left behind if our sacral life diminishes and there are no more powerful beasts or feelings stronger than death? We wont' become gods instead we will lose them. We will sit on the dust and dirt and when we look up in to the sky we dont see the great bear.

Johan nyt on saatana

Blogilista beta ei päästä minua sisään vanhoilla käyttäjätunnuksilla, enkä voi muokata Jemoryn -- tai minkään hallinnoimani blogin tietoja uusilla.

Edit: nyt beta tunnustaa minut Jemoryn kirjoittajaksi, mutta blogista on listalla kaksi tietuetta, jotka kylläkin hakevat päivitykset samasta osoitteesta, mutta joissa on erilaiset infotekstit. Hakemalla löytyy se, jota en pääse muokkaamaan. Itse näen muokkaamani version. Ohhoijakkata. Some day. Over the rainbow.

Kirvesterapiaa

(kuva: http://www.takopaja.fi/kansisivu.htm)

Kaikki, joilla on taipumusta vahingoittaa itseään tietävät, että fyysinen kipu -- oli se sitten oksentelusta kouristunut vatsalihas, tuore haava tai rikki pamautettu rystynen -- vie hetkellisesti kaiken huomion ja se todellinen ahdistuksen syy häipyy taka-alalle.

Itse olen sitä mieltä, että paras tulos saavutetaan kuitenkin käyttämällä kärsivällisesti pehmeämpiä keinoja, kuten liikkumista, puutarhanhoitoa ja halonhakkuuta. Jossakin vaiheessa halonhakkuukin alkaa sattua, vaikkei löisikään polveensa. Ja lisäksi pidän kirveen kanssa ämmäilystä.

Tapaan myös väsyttää itseäni jalkapatikassa. Toki lihasten optimaalisen uupumuksen saavuttaminen vie sillä tavalla paljon kauemmin, mutta jälki on ehjempää. Olin metsässä eilen kolme ja tänään nelisen tuntia. Söin aamupalaa lammen rannalla.

Otin välillä kengät pois, täytin punaista retkipulloa purosta ja olin ihastuttavasti eksyksissä. Olisin ottanut nokoset puun alla, mutta alkoi piskoa.


Eväitä kärkkyvät sorsat olivat Väinölle epäkohteliaita.

Saatan napsahtaa. Pysykää linjoilla!

Jos en hajoa keskiviikkoon mennessä, en ehkä tarvitse päälääkäriä, koska silloin olen lomalla ja saan tehdä sitä, mistä pidän eniten. Eli ajella ympäri kaupunkia Chrysler 300C:llä kireissä, jännittävissää vinyylivaatteissa, kuunnella Madonnan uusinta ja syödä molekyylikeittiöissä.

Not.

Olen perehtynyt kateviljelyyn ja se tekee minut onnelliseksi.

Säiden Herran kanssa voi neuvotella

Hyppäsin töiden jälkeen junaan ainoana toiveena saada ajaa nurmikko ja kenties soveltaa joitakin kateviljelyn periaatteita naapureiden kummastukseksi. Matkalla piskoi ja pelkäsin todella, että taivas repeää taas juuri, kun saan iänkaikkisen vanhan ruohonleikkurin käyntiin.

Sanoin Jumalalle: "Jumala pliis, pidättele sen aikaa, että saan nurmikon leikattua". Ja niin tapahtui. Talvenraiskaama ruohonleikkuri käynnistyi kerralla ja sain ajaa ruohoa kokonaisen tunnin. Kun viimeinen marjapensas oli kierretty ja tein viimeistelykierrosta, alkoi viimein sataa, mutta muu olisikin ollut kohtuutonta, koska kaikkialla muualla ympärillämme satoi jo täyttä päätä.

Sen ihanan tunnin vuoksi olisin voinut uhrata oinaan, mutta Jumala ei ollut niin vanhatestamentillisella tuulella.

* * *

Haaveilen täyttä päätä siirtolapuutarhapalstasta. Olen päättänyt hoitaa tonttia niin kauan, kuin jokin muu järjestely toteutuu ja tontti vaikkapa myydään, mutta kuinka voisin elää ilman pihaa, ilman pihan hajua ja verelläni herkuttelevia hyttysiä ja raparperin ihmeellistä elinvoimaa?

Ilmastopakolaisuus

Helsingin sanomat haastatteli maahanmuuttoviraston ylijohtajaa:

EU:n on hänen [Jorma Vuorio] mukaansa luotava yhteinen turvapaikkapolitiikka vaikka väkisin, kun ongelmat alkavat kasaantua.

YLEn uutiset.

Turvapaikkapolitiikka luodaan vaikka väkisin. Sitten voidaankin sulkea rajat ja pitää "ongelmat" ulkopuolella.

Vaikka väkisin.

Arvaa mikä on värikäs ja sillä on 77 naapuria?

Keskellä viikkoa oleva ja työpäivillä ympäröity vappu syö henkilöä. Viikossa on kyllä kaksi vapaapäivää, mutta ennustan, että maanantain tullen psyykeeni huijaa minut uskomaan, että olen raatanut kuukauden.

Söin ystäväni kanssa fantastisen vappulounaan Verkatehtaalla, minkä jälkeen kipsuttelimme kaupungilla. Tai kenties tömistelimme, olihan vuoksemme teurastettu ja graavattu puoli Itämerta. Note to self: piccolokuohuviini ei pysty isoon lounaaseen, jonka päälle on kyörätty keko pavlovaa.

Vieraani lähdettyä koin syvä välikuoleman. Heräsin yhdeksän jälkeen sängystä täysissä pukimissa, eräänlaisessa x-asennossa ja hieman kuolaisena. Mutta tietenkin täynnä energiaa ja seikkailunhalua! Lähdin iltakävelylle Väinön kanssa ja tein löydön. Hämeenlinnan tarkimmin varjeltu salaisuus -- ei merkintöjä kartalla, ei tietenkään tienviittoja sekä täydellinen lymyilevä sijainti ankean teollisuusalueen takana -- paljastui kaikessa satumaisessa, julkeassa, paratiisimaisessa kirjavuudessaan. Täällä on edustava 1933 perustettu siirtolapuutarha-alue! Paikka on niemenkärki ja kaikki vastaan pyöräilevät olettivat, että olen menossa mökilleni tai jonkun toisen mökille, koskapa tervehtivät. Hämäläinen ei tuntemattomia tervehdi, mutta siirotapuutarha-aate saa syntyperäisenkin kantahämäläisen riehaantumaan, puhumaan ventovieraalle!

Kaikki minut tuntevat arvaavat, minkä reaktion lähellä kotia ilmestynyt siirtolapuutarha-alue aiheuttaa.

Voi realismi. On kuitenkin muistettava, että ison tonttimme ja perikunnan mökin kohtalot pitäisi ratkaista ennen mitään ratkaisuja, eikä erakko Ukkoseni varmaankaan voi kuvitellakaan oleskelevansa missään leikkimökissä, keskellä mummojen puuhamaata. Luotan kuitenkin tässäkin asiassa viisaaseen Sallimukseen. Huomenna joku soittaa ja tekee tontista tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Ja Ukkonen kääntyy.