Elämäni osake

Olemme käyttäytyneet kuin kunnolliset porvarit ja viettäneet jo kaksi sunnuntaita asuntoesittelyissä. Olo on kuin neiti-ihmisellä baaritiskillä: yksi on kyllä kaunis, mutta epäkäytännöllinen, toinen olisi täydellinen, mutta tulisi varmasti kalliiksi. Pitäisi löytää sellainen tasapainoinen ja valoisa. Ei se haittaa, jos pinnat eivät ole juuri sellaiset, kuin päiväunissa, kunhan mittasuhteet ja peruskunto olisivat kohdallaan.

* * *

Olen ennenkin murissut siitä, että suomalaisilla on fiksaatio omakotitaloasumiseen. Nimityskin viittaa siihen, että vain oma talo voi olla koti. Etenkin iäkkäämpien suussa kerrostaloasunto muuttuu "osakkeeksi", sehän on jotain, jolla on rahallista, mutta tuskin tunnearvoa. Osakkeen seinälle voidaan sitten ripustaa prameasti kehystetty ilmakuva siitä varsinaisesta Omasta Kodista.

Olen itsekin asunut vanhassa puutalossa, herännyt pakkasaamuina lämmittämään keittiön puuhellaa, kantanut saunavesiä, ollut huolissaan vesiputkien jäätymisestä, piipun kunnosta, puutarhasta. Asumisen helppous, vaikeus, tai hintakaan eivät ole minulle niitä asumismuotoon vaikuttavia, ratkaisevia seikkoja. Viihdyin hirveän hyvin epämukavassa puutalossa, yhtä hyvin olen viihtynyt tässä kerrostaloasunnossakin.

Mikä sitten on tärkeää? Minusta olisi mahtavaa, jos voisin kävellä tai pyöräillä työmatkat. Haluaisin päästä ruokakauppaan niin, että minun ei tarvitse sen vuoksi lapioida hondaa hangesta. Kesällä minusta olisi mahtavaa kävellä torille ja juoda kahvit, talvella haluaisin kävellä elokuviin, teatteriin tai taidenäyttelyyn ja käydä sen jälkeen kaljalla. Kaljan jälkeen kävelisin kotiin.

Oma Koti Talo haja-asutusalueella - sehän on ihanaa. Mutta sieltä ei pääse pois, jos honda ei jonakin aamuna enää virkoa. Haja-asutusalueella ei piipahdeta minnekään, paitsi metsään. Elämän pitää olla hallinnassa ja suunniteltua: kauppareissulla ei saa unohtaa ostaa kahvia, elokuviin ei mennä spontaanisti. Ja Aivan Kaikkeen Tarvitaan Autoa. Haja-asukin elämä ja puuhailu keskittyy kotiin ja sen ympäristöön. Voi olla, että hänellä on keskikokoisen kunnan asukasmäärän kokoinen tuttavapiiri verkossa, mutta kun haja-asukas herää aamulla, hänellä on ympärillään oma perheensä ja hän tekee asioita itsekseen.

Kyse on valinnoista, ei arvoista sinänsä. Olennaista on kyetä määrittelemään omat arvot eikä tyytyä siihen, mitä muut tuputtavat. Eikä tämä tietenkään ollut mikään uusi ja mullistava ajatus. Kulttuuriin kirjotut arvot ovat kuitenkin tehty teräslangalla. Se, että tekee poikkeavan valinnan parisuhteen, lasten, ammatin tai asuinpaikan suhteen vahvistavat sääntöä. Sitä, että Keskiluokkainen Heteroperhe asuu Omakotitalossa.