Maaria ja kanalinnunsulka

Kukkis toivoi näkymää ikkunasta. Keittiön näkymän peittää eurolla kirpusta ostettu, aitoa tekokuitua oleva valoverho. Olen niihin salaa ihan hulluna.

Sekä keittiön että makuuhuoneen ikkunat antavat sisäpihan puutarhaan. Minulla on muuten sairaus, joka pakottaa virittämään valosarjat parvekkeelle heti, kun on pimeää. Tein sen eilen.



Kati toivoi kuvaa jostakin kodin paikasta tai esineestä, johon katse hakeutuu. Minulla on keittiössä pari ikonia. Nostan hyllylle joskus kukkia, kiviä ja oksia.



Loppuhuipentumana päivällinen Jospalle. Uunissa paahdettuja juureksia ja kasviksia (naurista, porkkanaa, palsternakkaa ja sipulia, siirappia, mausteita ja öljyä) ja feta-jauhelihapihvejä tavanomaisin höystöin. Rakastan muuten herkkusieniä. Rakastan niiden lötköyttä, harmautta ja jurskahtavaa suutuntumaa ja tunkisin niitä mielelläni joka ruokaan, jos se ei yököttäisi Ukkosta.

Toivekuvassa lenkkarit

Lempiasu kuvattu vanhan, epätarkan peilin heijastuksesta. Jep. Ninja. R-collectionin hupparipuku ja puffi. Näissä viihdyn kaikkein parhaiten.

 

Kuvatoiveita täytetty. Kollaasista voi bongata kirjahyllyn, lenkkarit ja henkilökohtaisen valmentajan (Honey face's Braveheart Rose). Siellä on myös aamusivujen kirjoituspaikka = tärkeä paikka keittiössä (koska siinä kirjoitan JA juon aamukahvin) sekä kuva tekeytymässä olevasta kriikunalikööristä ja omenasta. Jälkimmäiset ovat tärkeitä siksi, että ne edustavat sadonkorjuuta. Itse poimittu ja kasvatettu tekee hyvää, mielellekin.

Fäshöntoive ja loput keittiötoiveet ovat vielä ainakin täyttämättä, mutta minulla ja Gunvaldilla on aikaa.

Rupsahtaminen on kapinaa

Haluaisin elää vanhaksi, vaikka olenkin alkanut pelätä, että Jumala rankaise minua rietastelevasta elämäntyylistäni: saan jonkin kulkutaudin tai putoan ensimmäisellä kultaisen iän kerhon risteilyllä Vltavaan.

Haluaisin tietenkin olla suhteellisen terve vanhus. Vaivat tekevät ihmisen helposti katkeraksi ja itsekkääksi: kärsimys jalostaa vain harvoja. Pukeutuisin kummallisesti ja harrastaisin epäsovinnaisia kampauksia. Jos olisin hoikka, käyttäisin tyköistuvia farkkuja ja kullanvärisiä leoparditoppeja ja bänditeepaitoja. Ehkä käyttäisin niitä, vaikka olisin vähän tukevakin.

Tahtoisin tulla hyvin ryppyiseksi mutta toivon, etten parroitu.

Iäkäs Astrid Lindgren sanoi: "Minusta on tullut kuuro ja niili". Tove Janssonin mielestä vanheneminen oli paskaa. Outi Heiskanen jätti aikuisuuden ja keski-iän väliin: hän muuttui omien sanojensa mukaan mummuksi kertaheitolla, harmaantui yhdessä ainoassa yössä. Haluan kuvitella, että vanhoilla naisilla maailmanlopun meininki ja hyvä pössis. Että he ovat vapaita kaikeasta häveliäisyydestä ja sovinnaisuudesta ja antavat mennä. Että he eivät jättäisi asioita tekemättä siksi, etteivät muka "voi", vaan ainoastaan siksi, etteivät enää kykene.

* * *

Joskus toivoisin kaiken lööppisonnan ja loputtomien huonojen uutisten vuoksi, että voisin elää tynnyrissä (jossa on nopea laajakaista). Tänäänkin näin viisikymppisen Cicciolinan rinnan, ja halusin heti kaivaa silmämunani irti kahvilusikalla. Ei minua haittaa, että viisikymppinen vilauttaa, haluaa tamperelaisen poikaystävän ja käyttää runsaasti huulipunaa. Mutta se on eriskummallista, että ihminen käyttää valtavasti energiaa näyttääkseen reilun vuosikymmenen nuoremmalta. Virallinen naistenlehtien totuus on, että ikä saa näkyä. Oikeasti se on ei-toivottavaa, kuten Virkanainenkin todistaa. Rupsahtaminen on siis kapinan muoto, ja sen vuoksi koleaa.

Antakaa vaivalla hankittujen uurteiden syvetä, juonteiden laskostua ja muhkuroiden kertyä! Herraisä, sehän siinä ikääntymisessä on hienoa, että niistä ei tarvitse piitata: litistää, kiristää, harventaa, häivyttää.

Ensimmäinen lomapäivä

Toistaiseksi olen juonut kahvia ja paistatellut auringonpilkussa. Ja lukenut! Aah.

Näin hirvittävää painajaista ensimmäisestä työpäivästä uudessä työpaikassa. Tulin paikalle tunnin myöhässä, minulla oli vakava bad hair day eikä kukaan halunnut tietää, miksi en päässyt töihin ajoissa. Mutta ajoin sentään automaattivaihteista mersua.

Bizarre.

Sivupalkissa suositellaan uutta tietokirjaa: Hannele Klemettilän Keskiajan pyöveliä.

Uutiskirje Jemoryn tilaajille

Olen löytänyt blogger betan hienoudet. Lukuvinkit tulevat sivupalkkiin naakan alle ja linkkilistaa kohennetaan hiljoksiin ja ajatuksen kanssa.

Apropos. Ajattelin tänään monia asioita:

-Miksi asunnot maksavat niin paljon? Hinnat vaikuttavat nykyisin pienen, sotivan valtion bruttokansantuotteelta. Minä en halua asua rumassa talossa. Onko se muka liikaa vaadittu?
-Miksi minulla on vain yksi linkki miehen kirjoittamaan blogiin?
-Miten on mahdollista olla työkykyinen yksipäiväisen viikonlopun jälkeen? (Selviää huomenna, don't hold yer breaths.)
-Voiko aina vaan nukuttaa?
-Minne yksi kirjastoalan tietokirja on kadonnut?
-Ja voiko miehiä lopultakaan ymmärtää?

Siinäpä keskeiset. Nyt lähden pitkälle lenkille. Tekisi mieli ruikuttaa, silloin on parempi urheilla.

Sanokaa edes, onko tämä layout mistään kotoisin.