Kas näin valmistat rytmimunan

Pikku-ukko sai ensimmäisen rotavirusrokotteen perjantaina ja sen kyllä huomaa. Itkettää, kuumottaa, potkituttaa, vääntää. Ainoastaan rinnalla on hyvä. Kaikesta tästä huolimatta olen ommellut Pikku-Ukolle muskaripussin, tehnyt rumpparasioita eli kotikutoisia marakasseja jopa naapurille asti, leiponut ja siivonnut. Tähän kohtaa aplodit ja konfetteja, koska jos jotakin kaipaan, niin taputtelua ja kehua. Hyyyyvä tyttö, hienosti jaksat, vaikka olet nukkunut kuusi tuntia viimeksi torstain ja perjantain välisenä yönä 21.1.2009 ja silloinkin kävit luultavasti ainakin kolmesti pissalla.

Nyt Pikkis on nukahtanut pinnasänkyynsä ja Ukkonen sohvalle. Minä virkkaan Pikkiksen uuteen applikoituun muskaripussiin rytmimunia Palmusunnuntain kunniaksi.

Rytmimuna tehdään ison pääsiäismunan hylsystä, parista ruokalusikallisesta riisiä ja jämälangoista. Ensin keitetään kahvit ja syödään munanpuolikas, koska kello on jo niin paljon, että trullien ilmestyminen nurkkiin on epätodennäköistä. Sitten heitetään epäkäytännöllinen, pikkulapsille vaarallinen ja täydellisen turha munayllätys sekajätteeseen ja vietetään hiljainen hetki luonnon tuhoutumisen vuoksi. Hylsyyn pannaan pari ruokalusikallista riisiä ja sen päälle virkataan värikkäistä jämälangoista iloisenvärinen munansuoja. Tadaa!

Ystäväni Oraakkeli sanoisi, että olen tyypillinen vesimies, jos kertoisin, miten tuotekehittelykoneisto oli onnistuneen rytmimuna-askarruksen jälkeen luonut kokonaisen muskari-ikäisten vanhemmille suunnatun kierrätysaskarrustuoteperheen. Eläinhahmoisia rytmimunia pääsiäismunan hylsyistä, filmipurkeista ja äidin happy pills -rasioista! Tuunattuja muskaripusseja kaupan ekokasseista! Lorupusseja, joiden sisällä on laminoituja lorukortteja!

Käyn ylikierroksilla, mikä voi johtua keväästä, unenpuutteesta, maailmojasyleilevästä huolesta, suklaasta, tummapaahtoisesta kahvista tai siitä, että aivokemiat eivät ole ihan kohdillaan. Onneksi kohta on taas talvi, onneksi aivokemiaa voi säätää tableteilla, onneksi Pikku-Ukkosta kasvaa aikuinen, onneksi kaapissa on kuusi pakettia kahvia.

Parempaa sunnuntaita, ihmiset!

Gears

Kokoan tähän lyhyesti luettelon välineistä ja tarvikkeista, joista on ollut eniten hyötyä ja apua pienen vauvan kanssa tällä hetkellä. Muistathan, että se, mikä toimii meille, ei välttämättä sovi sinulle!

1) Kunnolliset vaunut

Hankimme käytetyt Emmaljungan duo -vaunut.* Savoksi tämä tarkoittaa sitä, että ratasosan päälle voidaan klipsauttaa vaununkoppa tai kevyempi ratasosa. Hyvien vaunujen ansiosta olemme päässeet ulkoilemaan kiitettävästi ja jo pitempiäkin lenkkejä. En uskaltaisi enkä jaksaisi kantaa vauvaa talvikelillä kantorepussa tai -liinassa, koska olen syntymäkömpelö ihminen, eikä Urkki ole toistaiseksi viihtynyt kantoliinassa tai -repussa noin kahtakymmentä sekuntia kauempaa, vaikka sheikkaisin kuin discossa.

Mielestäni vaunujen koolla ei sinänsä ole väliä, koska kokoerot eivät ole niin suuria, ellei esim. pieni hissi tai auton peräkontti aseta rajoituksia. Joka paikkaan on ihan yhtä vaikeaa/helppoa päästä vaunujen kanssa.

Vaunuja hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten kevyesti ne liikkuvat ja kääntyvät. Potki pyöriä ja koeaja! Joskus kookkaat vaunut ovat kuin hyvä, uusi pakettiauto verrattuna kehnoon ja vanhaan pikkuautoon.

2) Harsot, 3) XXXXXL -alkkarit 4) Paituli

Ota vastaan kaikki harsot, joista tuttavasi haluavat luopua. Ensimmäiseksi kiität hyvää harsovarastoa, kun synnäriltä palattuasi vuodat verta kuin teuras ja tikkiesi kiristys**) on pahimmillaan. Olet tietysti pöllinyt sairaalavaatekärrystä nyrkillisen niitä 3) verkkoalushousuja ja hankkinut 4) paitulin, jonka miehustassa on napit napaan asti. Kotona taittelet harson verkkoalushousuihin, pukeudut paituliin ja UNOHDAT noin kahdeksi kuukaudeksi kaikki Saimi-Marttiinat, jotka näyttävät hyvältä kaksi tuntia synnytyksen jälkeen. Puolisosi ja vauvasi eivät välitä siitä, miltä näytät. Lupaan, että heistä sinä olet aivan helvetin sankari ja ihana, vaikka kulkisit säkissä, mitä et siis tee, koska rintasi ovat todennäköisesti niin kipeät, eikä säkkejä tehdä pehmeästä trikoosta, paitsi Nansolla.

Veritahrat lähtevät kylmällä vedellä. Harsoja voi myös liottaa kloritessa tai keittää ja kesäaurinko valkaisee sen, mihin kemikaalit eivät pysty. Mikään side ole niin pehmeä kuin vanha ja muhjuiseksi keitetty harsoriepu.  Alussa pienirintainen voi käyttää harsoa myös urheilutopissa liivinsuojana. Kirjoissa kerrotaan, että rinnat kipeytyvät aluksi, mutta kukaan ei ole varmaankaan kertonut, ettet välttämättä voi käyttää ollenkaan sellaisia vaatteita, joissa on saumoja kriittisissä paikoissa, tai että se ihana karhea lempifroteepyyhkeesi tuntuu vanhalta raastinraudalta. Rintasi saattavat olla niin kipeät, että itket vaikka kuvittelet, että synnytyksessä kipukynnyksesi nousi K2:n korkeudelle.

Seuraavaksi huomaat, että harsolla pyydystää kaikki muutkin eritteet. Sillä kuivataan vauvan puklautukset ja se taitellaan vauvan alle tyynyksi, jolloin lakanapyykkiä ei tarvitse pestä joka päivä. Harso napataan mukaan pyllypyykille ja sen kulmalla taputellaan kuivaksi taipeet ja poimut.

Uudemmat ja ehjemmät harsot taiteillaan vaunujen suojaksi pyykkipoikien avulla.

Enkä ole vielä edes aloittanut kestovaipoista. 

Loppuelämäsi ajan vauvaa palvellet harsot toimivat sitten esim. siivouskäytössä.

5) Imetysliivit ja liivinsuojukset

Imetysliiveissä on luukut, joista rinnan saa esiin, kun imettää. Jos imetät, osta kahdet imetysliivit, toiset ovat koko ajan maidossa. Liivinsuojuksia, niitä pehmeitä lasinalusen näköisiä juttuja, kannattaa hankkia kotiin heti runsaasti. Joustavat urheiluliivit käyvät ihan hyvin imetysliiveistä, vaikkakaan eivät ole niin kätevät. Triumphilla on ihan ok. imetysliivit. Valitettavasti ne eivät ole kauniit, mutta lohduttaudumme sillä, että imettäjän kotona on joka tapauksessa käynnissä loputon topless-show. Oikeilla musiikkivalinnoilla ja pehmeällä valaistuksella loihdit olohuoneeseen tuhman baaritunnelman käden käänteessä.

Pelkäänpä, että monet muuttuvat vauvan syntymän jälkeen immuuneiksi paljaille rinnoille ja eritteille. Kannattaa muistaa, että vauvattomat lähimmäiset kärsivät tämän takia kovasti, joten peitä itsesi ja puhu normaaleista asioista. Miehen lapsettomat mieskaverit suhtautuvat näihin juttuihin herkästi kuin mimosat. Jos olet sadisti, saat tietysti tästä paljon hupia.

Varoitus : maailman luonnollisin imettäminen voi olla todella hankalaa, kivuliasta, intensiivistä ja raskasta. Tunnen ajoittain olevani rauhaspariin kiinnitetty ihminen, enkä ihminen, jolla on rinnat. 

6) Eväskori & elvytys

Tämä vinkki tuli eilen ystävältäni: varustele itsellesi iso kori, jossa on runsaasti juotavaa, naposteltavaa, lukemista, puhelin, kannettava, musiikkia, elokuvia ja käsitöitä. Alussa saatat joutua imetyksen takia asumaan sohvalla tai sängyssä, ja jos olet kotona yksin, etkä voi liikkua ruokailevan vauvan kanssa ympäriinsä, kuolet janoon, nälkään ja tylsyyteen.

Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus. Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus. Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus. Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus. Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus. Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus. Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus. Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus.

Muista syödä ja nukkua aina, kun siihen tulee tilaisuus.


* * *

Muita huomioita:

Jos käytät lisämaitoa tai imetys ei onnistu, pullorumbaa helpottaa pulloteline, kaksirivisen haravan näköinen vekotin, johon keitetyt pullot nostetaan kuivumaan. Eri kätevä on se.

Hoitopöytää tarvitset yllättävän vähän aikaa, etkä kuitenkaan ikinä voi jättää vauvaa pöydälle yksin, joten harkitse, tarvitsetko sellaista todella.

Neuvola on sitä varten, että sinne soitetaan, jos tarvitaan neuvoja, ja he vastaavat, vaikka kysymys tuntuisi miten hysteerisen tyhmältä.

Rakastat vauvaasi yli kaiken, mutta alku voi olla todella rankka, vaikka nyytti olisi kuinka helppo. Saatat haluta lyödä ihmisiä, jotka sanovat "nauti vauvastasi, se on niin vähän aikaa pieni", koska hetkittäin odotat kiihkeästi sitä, että tyyppi lähtee vaihto-oppilaaksi eri mantereelle. Tämä on normaalia. Useinmiten kylläkin nautit vauvastasi oikeastikin.

Oho! Postaus tuli kirjoitettua sinä-muodossa. Melkein yhtä paha, kuin sä-passiivin tai agressiivin käyttö. Kivat sulle, jos jaksoit lukea, ja halipatsuippa, kuten Öövini sanoo Katsastus -leffassa.

*) Maahantuoja voi ystävällisesti lähettää korvauksen mainonnasta suoraan tililleni.
**) Hanki kotiin puuroaineksia, luumuja, leseitä ja pellavansiemeniä.

Järjen äänille sanoin näkemiin

Lupiini sanoo taas äitiydestä kaikeinlaista, jonka allekirjoitan punaisella kuulakärkikynällä. Kolmeviikkoisena äitimuorina voisin ehkä jotain äitiydestä lausahtaa minäkin.

Olen ehtinyt jo luopua monista periaatteista ja yllättynyt siitä, että kolmiviikkoisella Urkilla on jo siinä määrin omia mieltymyksiä ja persoonaa, että häntä kuunnellen moni asia lutviutuu itsekseen. Kuvassa Urkki tuijottaa intensiivisesti pirput-parput -paperipussia.

Imetys
En ihan ymmärrä, miksi imetyksestä tehdään poliittista ja ideologista. Ihan susivarmasti imetys on ekologista ja äidinmaito lapselle parasta mahdollista ravintoa, tämä kuuluu aina sanoa heti kärkeen, ikään kuin kaikki eivät sitä jo tietäisi. Minun mielestäni imetyksen tehtävä on kuitenkin pitää toukka hengissä, joten ongelmien ilmetessä otan ja kehotan muitakin ottamaan kaikki länsimaiset hapatukset käyttöön. En muutenkaan ymmärrä ajatusmallia, jossa poikkeukset suositukseen aiheuttavat "kirves kaivossa" -tilanteen. Lastenhoito on varmaankin erityisen herkkä asia, koska kaikki haluaa tehdä oikein ja antaa parasta mahdollista hoivaa. Halojaa ihmiset! On monta parasta ja monta oikeaa!

Me pääsimme muuten ennätyssukkelaan, eli noin reilussa viikossa, eroon lisämaidosta. Lisämaitoa annettiin Urkille tuttipullosta 20-40 ml kerrallaan lääketieteellisin perustein: lähtöpainoltaan pienelle vauvalle verensokerin laskemisen vuoksi. Pullo ei vaikuttanut Urkin imuhaluihin tai -otteeseen.

Tällä hetkellä täysimetys on tiheiden ruokkimisvälien vuoksi hyvin sitovaa, mikä ei haittaa, ja kivuliasta, mikä (ylläri) haittaa. Kipu johtuu maidonnoususta ja Urkin pienestä suusta. Imuote on nimittäin oikea - myös useiden kätilöiden mielestä - ja ruokkiminen sujuu vaikka apinakeinussa. Tällä hetkellä toinen meijeri on erityisen ongelmallinen.

Jatkan kuitenkin täysimetystä niin kauan, kuin pystyn, ja toivon, että tilanne korjaantuu kivuttomaksi Urkin kasvaessa ihan itsekseen. Urkki kasvaa hyvää vauhtia, joten täysimetyksellä on vielä toivoa.

Imetys on ihan okei, mutta en koe sitä erityisen intiiminä, hurmaavana ja symbioottisena läheisyyden muotona. Sylittelemme ja pussailemme vauvaa runsaasti ja nukumme laumana läjässä. Se on intiimiä, hurmaavaa ja symbioottista.


Vaipat ja vaipattomuus
Toivoimme, että jaksaisimme ja osaisimme kestovaippailla. Tällä hetkellä kertokäyttövaippoja käytetään öisin ja retkillä. Kestovaippailu on meille hieman haasteellista, koska pesemme pyykin pesutuvassa. Toisaalta lasken, että oman pesukoneen puute on jo melkoinen lommo ekologisessa jalanjäljessämme ja voimme käyttää jonkin verran kertakäyttövaippoja. Ukkosen innostus kestovaippailuun on ollut iso asia, hän kun huolehtii pääasiassa pyykistä. Yksinäisenä äitinä olisin ihan varmasti päätynyt kertakäyttövaippoihin.

Urkki oppisi vaipattomaksi todella nopeasti. Se pissaa ja kakkaa herättyään ja tarpeet saa helposti pottaan. Jos Urkkia kuitenkin pissatetaan, pestään ja puetaan  heti heräämisen jälkeen, se saa kuitenkin kärsimättömyysraivarit. Jos taas syötän Heebon heti, se ehtii tehdä kamat vaippaan. Dilemma! Ehkä jatkamme harjoituksia sitten, kun Urkki on hieman vanhempi ja alkaa oppia, ettei sitä pyritä tappamaan nälkään, vaikka sitä pissatettaisiin ja puettaisiin ennen syöttöä.

Keskustelupalstat
Fesessä on ryhmä "Menin lukemaan HS:n keskusteluja, ei olisi pitänyt". Se kiteyttää sen, mitä itse ajattelen erilaisista keskustelupalstoista. Evoluutio ei ole vielä niin pitkällä, että ihmiset osaisivat argumentoida verkossa sivistyneesti. Useimmat meuhkaavat keskusteluissa kuin metsäsimpanssit, eivätkä tajua, että kirjoitettu toritasoinen keskustelu saa paljon enemmän painoarvoa, kuin tuuleen huudettu.

Meteli ja elämän äänet
Olemme pyrkineet pitämään volyymitasot kotona normaalina päiväsaikaan. Soitan stereoita ja laulan mukana. Urkki rauhoittuu kohtuullisella äänenvoimakkuudella soitetusta rokista. Imuroin. Käytän kodinkoneita. Toissapäivänä Urkki nukkui sitterissä (pliis älkää alkako sitteristä) ja imuroin vieressä. Siirsin jopa sitteriä jalalla, ja kaveri jatkoi uniaan täydellisen rauhallinen ilme pikkukasvoillaan. Olen tullut siihen tulokseen, että raskausaikana meteliin tottunut Urkki pitää elämän ääniä turvallisina. Hiljaisessa makkarissa se on paljon levottomampi, paitsi yöaikaan. Yöllä saakin olla pimeää ja hiljaista.

Sänky
Inhoan muuten sanaa perhepeti. Pitäääkö nukkumisestakin muiden perustarpeiden ohella tehdä ideologista ja poliittista? Puhumme siis sängystä. Nukumme leveämmässä sängyssä Urkin kanssa viikolla. Ukkonen, jonka rytmi on tasan päinvastainen (aikaisin nukkumaan ja viiden kanttiin ylös) nukkuu toistaiseksi olkkarissa, paitsi viikonloppuisin. Päivisin nukuttelen Urkkia vaunuihin, sitteriin, syliin ja omaan sänkyynsä.

Vauvan kanssa nukkuminen sopii meille. Urkki ei juuri itke, koska hän saa minut hereille ja syöttöpuuhiin muilla keinoilla: potkimalla, imemällä nyrkkiä ja ötisemällä. Itse en jaksaisi millään nousta poimimaan poikasta pinnasängystä syömään ja vaipanvaihtoon, joten näillä mennään, kunnes syöttöväli harvenee kahdesta, kolmesta tunnista, eikä vaippaa tarvitse yöllä vaihtaa niin usein.

Ukkosen kanssa erillään nukkuminen tekee parisuhteelle hyvää. Kahdenkeskisiä hetkiä on ollut molempien mielestä tarpeeksi, ja yhdessä nuhjaaminen on tietenkin moninverroin miellyttävämpää, kun siitä puuttuu arki. Koetamme Urkin kanssa loikoa aamulla niin pitkään (noin yhteen, kahteentoista), etten ole illallakaan nääntynyt naatti. Rytmi löytynee. Joskus. Kukaan ei ole nukkunut äiteensä vieressä murrosikään asti.

Ensimmäiset kaksi päivää laitokselta paluun jälkeen, olivat ehdottomasti pahimmat. Itkeä tursasin ja olin järjettömän ahdistunut siitä, että maito ei nouse. Mikä varmaankin viivästytti maidonnousua. En tänä päivänäkään tajua, miksi hemmetissä en vain lyönyt itseäni takaraivoon ja sanonut, ettei pidä ajatella, että Urkin eloonjäänti on yhdestä rauhasparista kiinni? Ja miksi en uskonut, kun muut sanoivat niin?

Muistan luultavasti ikuisesti, kun olin ensimmäistä kertaa saunassa. Maha pömpötti aika tavalla raskauden jälkeen. Seisoin itkettyneenä, pyyhe ympärillä pukkarissa, koetin varoa hirvittävän kipeitä rintojani ja join alkoholitonta olutta tölkistä kädet vapisten. Kaulassa keikkui synnytyslahjaksi saatu Kalevalan Jussi-puukko joululahjaksi saadun hopeisen koivuhalon vieressä. Illalla maidonnousu aiheutti hillittömän horkan ja kuumeen. Tunsin itseni aivan räjähtäneeksi ja kipeäksi. Rapistelin yöllä särkylääkkeitä foliostaan ja ihastelin Urkkia. Olin varma, ettei mitään kauniimpaa ja parempaa ei ole.

Viikon kuluttua arki alkoi sujua (särkylääkkeiden voimalla) ja kahden viikon jälkeen oli toipunut mukavasti synnytyksestä ja elämään tuli taas jenkua.

Vauvan itkut eivät ahdista. Urkin mytistynyttä punajuurinaamaa on hurmaavaa pussailla suurimmalla katkeruuden hetkellä. Pyllynpesuilla unohdun tuijottamaan ja haistelemaan takatukkaa (mullet!) ja puettu ja jättikokoiseen harsovaippaan pakattu Urkki on kertakaikkisen loistava ja kaunis. Toisilla menee aikaa, että tunne-elämä ottaa elämänmuutoksen kiinni. Minä hämmästytin itseänikin ja rakastuin Urkkiin heti. Ehkä olin valmiimpi vauvaan, kuin osasin itse ajatellakaan, enkä nyt todellakaan tarkoita sitä, että jos omaan vauvaan ei heti rakastu, ei ole valmis äidiksi! Äh. Miksi kirjoitan tällä tavalla, ihan kuin odottaisin jonkun hullun kommentoijan jo odottavan seuraavaa postausta.

By the way, Ukkosen ja minun keskinäinen vitsimme kuuluu siten, että jompi kumpi tulee makuuhuoneesta ja kuiskaa: "Tule katsomaan, sängyssä on joku kalju tyyppi!"

Vain vanki oon sun rakkauden,
vain vankis oon, sä tiedät sen.
Järjen äänille sanoin näkemiin,
kun katsoin silmiis sinisiin!


On kuin päivä paistais kirkkaammin, 
kun mut lyötiin rakkauden kahleisiin.

-Kaartamo, Kuustonen, Kettunen-