Nyt Pikkis on nukahtanut pinnasänkyynsä ja Ukkonen sohvalle. Minä virkkaan Pikkiksen uuteen applikoituun muskaripussiin rytmimunia Palmusunnuntain kunniaksi.
Rytmimuna tehdään ison pääsiäismunan hylsystä, parista ruokalusikallisesta riisiä ja jämälangoista. Ensin keitetään kahvit ja syödään munanpuolikas, koska kello on jo niin paljon, että trullien ilmestyminen nurkkiin on epätodennäköistä. Sitten heitetään epäkäytännöllinen, pikkulapsille vaarallinen ja täydellisen turha munayllätys sekajätteeseen ja vietetään hiljainen hetki luonnon tuhoutumisen vuoksi. Hylsyyn pannaan pari ruokalusikallista riisiä ja sen päälle virkataan värikkäistä jämälangoista iloisenvärinen munansuoja. Tadaa!
Ystäväni Oraakkeli sanoisi, että olen tyypillinen vesimies, jos kertoisin, miten tuotekehittelykoneisto oli onnistuneen rytmimuna-askarruksen jälkeen luonut kokonaisen muskari-ikäisten vanhemmille suunnatun kierrätysaskarrustuoteperheen. Eläinhahmoisia rytmimunia pääsiäismunan hylsyistä, filmipurkeista ja äidin happy pills -rasioista! Tuunattuja muskaripusseja kaupan ekokasseista! Lorupusseja, joiden sisällä on laminoituja lorukortteja!
Käyn ylikierroksilla, mikä voi johtua keväästä, unenpuutteesta, maailmojasyleilevästä huolesta, suklaasta, tummapaahtoisesta kahvista tai siitä, että aivokemiat eivät ole ihan kohdillaan. Onneksi kohta on taas talvi, onneksi aivokemiaa voi säätää tableteilla, onneksi Pikku-Ukkosta kasvaa aikuinen, onneksi kaapissa on kuusi pakettia kahvia.
Parempaa sunnuntaita, ihmiset!
2 kommenttia:
Noi munat on hienoja!
Onko nyt siis pakko ostaa pahoja suklaamunia, jotta saan noita hylsyjä? Mun sormet jo haluaa virkata marakassimunaelukoita!
On, mutta esim. Ukkosen mielestä toi munasuklaa on hyvää. Ja voihan ne suklaat sekoittaa vaikka kaakaoon tai upottaa muffineihin...
Lähetä kommentti