perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Vatipäiden valtakunta

Korppikotkat ovat jo huomanneet, että laumaamme on liittynyt poikanen. Perheen halutaan ostavan kivoja ja kehittäviä kirjoja ja liittyvän vaippamerkin kerhoon. En ole avannut kuoria ja voin vain kysyä "miksi"?

Miksi haluaisin kuulua ylikansallisen vaippamerkin kerhoon? Voiko heille jotenkin ilmaista, että kannatamme kestovaippoja ja paheksumme syvästi sitä, että he toimittavat postitse meille paperijätettä?

Jehovan todistajat olivat  viime viikolla ovellamme toivottavasti vihoviimeisen kerran. Kävi ilmi, etteivät he käy talon muiden asiakkaiden luona, vaan ovat ottaneet minut kohteekseen siksi, että avasin oven erään hyvin intensiivisen yön jälkeen sukkahousut jalassa, tukka länässä ja kirkuva Kirvinen kainalossa. Ehkä he ajattelivat, että lankean empaattisen aikuisseuran houkutukseen ja lisään heidän pistesaldoaan taas yhdellä sielulla. Viimeksi kysyin heiltä, että miksi he käyvät ovellani, kun olen joka kerta sanonut, että en ole kiinostunut yhtään heidän toiminnastaan. Tällä kertaa he lupasivat olla tulematta toiste. Saakelin laskelmoivat haaskalinnut.

Olen bongannut uuden semikivan ohjelman ja saitin, linkki YLEn "Uuteen mustaan" on sivupalkissa. Olen pitänyt erityisesti kasvisruokaresepteistä, mutta en voi kuin ihmetellä kommentoijia. Miksi nimimerkki Philips on kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa Waldorfin salaatin vegeohjeen perään:
Ei ole selleri meikäläisenkään makuuun ollut ainakaan sen yhden kerran jälkeen mitä olen syönyt.
En syö soija tuotteita siksi, että ne on kamalan makuisia ja toiseksi soijan tieltä raivataan metsää paljon. Joten kun puolet raaka-aineista ei nappaa, niin kokkaa siinä sitten :)
Nillin ja y-hyy. Mä en tykkää selleristä ja soija on kamalaa ja saatanasta. Joten paska ohje. Hymiö.

Äiteeköhän se opetti, että jos ei jostain ruokapöydässä tykkää, niin suun voi pitää kiinni. Netissä keikkuvien vatipäiden mielestä pitää AINA kommentoida, jos on sanottavaa, koska oma mielipide on tärkeä ja oma tunkkainen napaperspetktiivi arvokas jaettava.

Siinäpä kotirouvan tämän päivän keskeiset ahdistuksenaiheet.

Jotta en jakaisi pelkkää synkkyyttä niin kerrottakoon, että poikasemme on saanut nimen, ristiäiset onnistuivat fantastisesti ja hänestä tuli torstaina muskarin pienin vauva. Poikanen oli ihan rok, kun stereotyyppisen riemullinen vauvamuskaritäti lauleskeli hänen nimeään. Tilanteen kunniaksi hän teki valtavat niskakakat, jotka läpäisivät vaipan ja potkarit, vaati vaipanvaihdon jälkeen evästä ja heitti sitten puklut kaaressa lattialle kesken kiinalaisen tanssin. Loistavaa tilannetajua, Kirvinen!

Olen askarrellut jo kaksi päivää lääkepurkeista muskarin koleimpia marakasseja ja kirsikanpunaista muskaripussia, johon on aplikoitu Kirvisen etunimi ruskealla robottikankaalla! Eipä lesoa! Huomenna päällystän lauluvihkot marimekon hyllypaperilla ja tulevalla viikolla olemme valmiit näyttämään muskarissa rytmiä ja sielua, sans blues!

7 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mymskä kirjoitti...

Tämänpäiväisessä Hesarin Nyt -liitteessä Pekka Himanen rinnastaa keskustelufoorumit vessanseinäkirjoitteluun; sen funktio on helpottaa ihmisen oloa. Ei ehkä kovin tuore vertaus, mutta toimiva.

Ajatella, että jotakuta voi sellerin ja soijatuotteiden olemassaolo ahdistaa noin paljon!

Mymskä kirjoitti...

Argh, blogger tekee temppujaan. Äkkiä joku foorumi tänne!

lupiini kirjoitti...

Jep, ryönää alkaa sataa postiluukusta kun syntyy jälkikasvua. Ja puhelin pirisee! Ilmeisesti olen tyhmäyksissäni jättänyt jossain raskauden vaiheessa jonkun ruksin raksittamatta, koska mulle soittelee vähän väliä joku puhelinmyyjä, joka kauppaa vauvakamaa. Ketkuinta on, kun ne soittaa aamulla ja herättää puhelullaan: siten mut saa tehokkaasti ambushattua ostamaan jotain mitä en oikeasti edes haluaisi. Tällä "haluaisimme jutella vauvastasi"-tekniikalla mut huijattiin Vaukirjan jäseneksi ja eroaminen siitä mestasta olikin sikahankalaa.

Jännä, mäkin olen vetänyt just kotirouva-aikana tosi tehokkaasti palkoja nenään tyhmistä blogikommenteista. Tyhmät ihmiset, jotka mässyttää ventovieraille koska ne tekee jonkun asian eri tavoin, on jotain niin käsittämättömän tyhmää. Vaikka tyhmyyden muotoja on vielä lisääkin: mulle riittää ärsytyksen aiheeksi sekin, että jos bloggaaja x kirjoittaa vaikkapa olleensa sitkeässä flunssassa, blogin kommenttilaatikkoon joku anonyymi tulee kertomaan "joo, mäkin olen ollut kipeänä, ensin oli lämpöä ja nyt kröhää". Hei, ketä kiinnostaa jonkun anonyymin flunssa! Oikeesti nyt! Hiljaa!

Ja lapsettomuusblogien empatiakyvyttömät anonyymikommentaattorit (yleensä nimimerkkinä Luomuäiti tai Biolapsellinen tms): oon käynyt joskus jopa erikseen ojentamassa niitä kun se on niin härskiä, semmoinen.

Jenni kirjoitti...

Musta on kyllä tullut äitiyden myötä varsinainen piru ja perkele. Lapsi on keskipiste ja poikkiteloin asettuvilta tahoilta pitää repiä pää irti. Tai jotain. Kuvittelin ihminen, joka lopettaa kiroilemisen ja liehuu laura ashley -mekossa ja kaikki näkyy usvalinssin läpi (raju kärjistys) mutta minusta tulikin evil biaaatch, joka ensin sanoo kovalla äänellä ja miettii sanomisiaan noin viikon kuluttua, ellei ole imetysdementiassaan unohtanut koko asiaa.

Mutta voi jumaliste, mitä ajattelee ihminen, joka menee lapsettomussblogiin kommentoimaan niminerkillä "bioäiti"? Omassa blogissa ja elämässään - ikiomalla perskohtaisella reviirillään - jokaisella kai on lupa tietyissä rajoissa avautua ja olla oma karkeakarvainen itsensä, mutta kai dialogissa pätee edelleen jonkinlaiset kohteliaisuussäännöt, netissäkin.

Anonyymiys ei saisi olla vatipään naamio.

Jenni kirjoitti...

Ja rinnastus vessanseinäkirjoitteluun on hyvä, paitsi että sinne kirjoitetaan hauskuuksia, ei provoja. Tai sit mä käyn vain kivoissa vessoissa...

Piikkari kirjoitti...

"Äiteeköhän se opetti, että jos ei jostain ruokapöydässä tykkää, niin suun voi pitää kiinni. Netissä keikkuvien vatipäiden mielestä pitää AINA kommentoida, jos on sanottavaa, koska oma mielipide on tärkeä ja oma tunkkainen napaperspetktiivi arvokas jaettava."

Ai lav juu, mään.