maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Maaria ja kanalinnunsulka




Kukkis
toivoi näkymää ikkunasta. Keittiön näkymän peittää eurolla kirpusta ostettu, aitoa tekokuitua oleva valoverho. Olen niihin salaa ihan hulluna.

Sekä keittiön että makuuhuoneen ikkunat antavat sisäpihan puutarhaan. Minulla on muuten sairaus, joka pakottaa virittämään valosarjat parvekkeelle heti, kun on pimeää. Tein sen eilen.



Kati toivoi kuvaa jostakin kodin paikasta tai esineestä, johon katse hakeutuu. Minulla on keittiössä pari ikonia. Nostan hyllylle joskus kukkia, kiviä ja oksia.



Loppuhuipentumana päivällinen Jospalle. Uunissa paahdettuja juureksia ja kasviksia (naurista, porkkanaa, palsternakkaa ja sipulia, siirappia, mausteita ja öljyä) ja feta-jauhelihapihvejä tavanomaisin höystöin. Rakastan muuten herkkusieniä. Rakastan niiden lötköyttä, harmautta ja jurskahtavaa suutuntumaa ja tunkisin niitä mielelläni joka ruokaan, jos se ei yököttäisi Ukkosta.

4 kommenttia:

kukkis kirjoitti...

Kiitos kuvista! Hieno valoverho ja ihana illallinen. Herkkusienet ovat jumalten ruokaa!

kati kirjoitti...

Hieno(ja), kiitti! Tykkäsin kovasti tuosta ikoniasetelmakuvastasi.

minh kirjoitti...

Ruoka-annos näyttää ihan just siltä, mitä mun pitää tänään tehdä. Oikein kumisesti jurskahtelevia herkkusieniä, joita kilpaa Lapsen kanssa jäystämme, YEAH!

Ikonikuva on erittäin hieno.

Ja mun täytyy täälläkin väräjävällä äänellä todeta, miten ihanaa on, kun tämmöinen valokuvakiertisjudanssi on täällä Blogistanissa pyörinyt. Tulee ihan yhteisöllinen olo...niisk!
-minh-

Jenni kirjoitti...

Moi ja olkaa hyvä.

Minh: samaa olen minäkin ajatellut! Tää on ollut kivaa, ja samalla pääsee vähän tirkistelemään ja tulee sellainen olo, että verkossa on oikeita ihmisiä...

Lisäksi on kiva huomata, että minulla on säilykeherkkusienineni myötätuntoinen viitekehys. Niisk!