sunnuntai, helmikuuta 11, 2007

Uutiskirje Jemoryn tilaajille

Olen löytänyt blogger betan hienoudet. Lukuvinkit tulevat sivupalkkiin naakan alle ja linkkilistaa kohennetaan hiljoksiin ja ajatuksen kanssa.

Apropos. Ajattelin tänään monia asioita:

-Miksi asunnot maksavat niin paljon? Hinnat vaikuttavat nykyisin pienen, sotivan valtion bruttokansantuotteelta. Minä en halua asua rumassa talossa. Onko se muka liikaa vaadittu?
-Miksi minulla on vain yksi linkki miehen kirjoittamaan blogiin?
-Miten on mahdollista olla työkykyinen yksipäiväisen viikonlopun jälkeen? (Selviää huomenna, don't hold yer breaths.)
-Voiko aina vaan nukuttaa?
-Minne yksi kirjastoalan tietokirja on kadonnut?
-Ja voiko miehiä lopultakaan ymmärtää?

Siinäpä keskeiset. Nyt lähden pitkälle lenkille. Tekisi mieli ruikuttaa, silloin on parempi urheilla.

Sanokaa edes, onko tämä layout mistään kotoisin.

6 kommenttia:

Reeta kirjoitti...

Tykkäilen sun uudesta ulkoasusta! Aika sellanen seesteinen, mutta kiva. Kaikin puolin toimiva sanoisin. Tykkään tosta bloggerin betasta kun siinä saa muokattua noi värit ja kaikki kivasti. Pitäisi jostain vielä saada kunnon kuva itselleni tuohon, en oikein tykkää nykyisestä.

Ps. minäkin mietin aina sitä, voiko miehiä ymmärtää. En ole vielä tullut mihinkään tulokseen, mutta epäilen että ei.

pps. labelsseja on sulla aika reiskasti.

Anonyymi kirjoitti...

Minua tämä ainakin miellyttää enemmän kuin edellinen. Saan pinkistä henkistä ihottumaa, jota tummat sävyt hieman lieventävät. Ja olen ekana linkkilistalla. Vähänkö olen tähti. Tai ainakin aakkosten alkupäästä...

Minä en ymmärrä aina itseänikään. Joten en sitten tiedä naisista tai bio-miehistä.
-Brandon-

Jenni kirjoitti...

Kiitos peipet:) Into ruikuttaa on hälventynyt... bio-miehet ovat omituisia.

Jenni kirjoitti...

Ja juu, vaaleanpunainen on värien kuningataräiti, mutta kyllä se vaatii tuollaista tummaa kontrastiksi. Toisaalta kaikki harmaa kaipaa pientä määrää vaaleanpunaista.

Ziina kirjoitti...

värit on hyvät mutta erityisesti tykkään tuosta naakasta:)

Jenni kirjoitti...

Wilhelmiina, Ziina, olen aina pitänyt naakoista. Niistäkin, jotka eräänä keväänä yrittivät raivokkaasti pesiä talomme savupiippuun.