Olen jyrsinyt itseni läpi kirjan käsikirjoitusta varten keräämieni muistiinpanojen ja joutunut karsimaan tekstiä rajusti. Ååh mitä arroganttia paskaa se onkaan! Vuosi sitten olen kuvitellut, että uupumuksesta selvitään päiväunilla, Komisario Morse -maratonilla ja tummalla suklaalla. Jumalauta, jos voisin palata ajassa taaksepäin, etsisin itseni käsiini ja antaisin sille napakan litsarin.
Kirjoittaminen on sinänsä ihan hauskaa, vaikka kässäri pieneneekin kuin pyy deadlinen edellä. Vuoden vanhat tekstit ovat liian kaukana, eikä yksityiskohtiin suhtaudu enää niin tunteenomaisesti. Moni vuosi sitten loistavalta tuntunut metafora on saanut mennä.
Omalle tekstille voi tietysti olla liiankin ankara. Jonkun pitäisi nyt jaksaa lukea kässäri läpi ja kertoa, miltä suunnanmuutos -- yksityiskohtien ja selittelyn reipas leikkaaminen ja kaunokirjallisempaan suuntaan meneminen -- vaikuttaa ja kuulostaa. Ikävöin vähän entistä kustannuspäällikköäni. Jos vielä luet Jemory'a niin tervehdin sinua ja toivon, että uusi työ on täyttänyt kaikki odotuksesi.
Menen nyt lenkille ja sitten nollaan kaikki liikunnan positiiviset vaikutukset isolla jäätelöannoksella ja alkoholipitoisella yömyssyllä. Cheers!
6 kommenttia:
Ilmoittaudun koelukijaehdokkaaksi, mikäli tarvitset/haluat esilukijan/lisää esilukijoita. Tuolla Viidassa kun siitä on jo jonkin verran kokemusta kertynyt, ja sattumoisin Viita-akatemia on at the moment kesälomalla, joten kovin montaa esiluvussa olevaa tekstipinkkaa ei nyt juuri ole meneillään. (Vain 2 kirjaa, joista niistäkin toinen vain huvikseen-lukutarkoituksessa. ;)
Kiitos tarjouksestasi! Tartun siihen. Naps!
Myös allekirjoittanut ilmoittautuu mieluusti vapaaehtoiseksi esilukijaksi.
Tämä ei nyt mitenkään liity asiaan, mutta tulipa mieleeni. (Pahoittelen, J., kommenttikenttäsi väärinkäyttöä muille puhumiseen. :)
Tuomas K: Luin juuri Kummallisten kuolemien kirjan. Otaksun nyt, että olet samainen Tuomas Kilpi, joka sen kirjoitti. :)
Kirjan jutut olivat niin tragikoomisia, että samalla kun luin sitä, minun piti lukea niitä jatkuvasti ääneen kaikille lähistöllä oleville - mikä, myönnän, on ärsyttävä tapa monien mielestä. Se vain oli niin hauska, vaikka tuntui kovin sopimattomalta nauraa sille, miten joku on kuollut. (Vaikka toisaalta, tuskinpa nuo enää piittaavat.) Kiitos vain lukuilosta.
Oi hyvä! Nyt näyttää siltä, että olen kirjoittanut tämän postauksen houkutellakseni kriittisiä esilukijoita. Mikä on totta! Palaan sähköpostitse asiaan.
Wilhelmiina: kommenttilaatikkoa saa aivan vapaasti käyttää kaikenlaiseen viestintään ja tajunnanvirtaan!
Voimia kirjoittamiseen. Luen valmiin tuotoksen heti kun se ilmestyy! Varmasti onnistut, koska syöt ison jäätelöannoksen lenkkeilyn päälle. Inhimillisellä asenteella pääset pitkälle ja lahjakkuuttahan sulla jo on! Nyt vaan work, work, work..
Lähetä kommentti