keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008

Turha postaus, jolla on kuitenkin syvä henkilökohtainen merkitys ja jossa on moniselitteisiä elementtejä

Se, mitä Anita Konkka sanoi, on totta! Kun kirjottaa, siis kirjaa, ei voi blogata. Bloggaaminen ei suju. Ei jaksa, ei ole asiaa. Tulee houkutus kirjoittaa esimerkiksi suhteesta omaan kroppaan, niin kuin muutkin.

Vartalossani pidän eniten vasemman sääreni siitä kohdasta, johon on tatuoitu jänis.

Nyt ei irtoa muuta! Hyvää vappua.

4 kommenttia:

Rappiotäti kirjoitti...

Totta puhut tai siis te Anita Konkan kanssa puhutte.

Minä en tosin kirjoita kirjaa, mutta kirjoittelen/yritän houkutella itseäni kirjoittamaan "yhtä juttua" ja bloggaaminen tuntuu täysin ylivoimaiselta.

Iloista vappua, Jenni!

Vt kirjoitti...

Tämä tarkoittaa muuten sitä, että minulla on vain aina niin kiire lukuisien kirjaprojektieni parissa, kun blogini ei päivity. Kertokaa kavereille.

Jenni kirjoitti...

Kiits Rappio, juon liiteriä, jonka piti mennä normandialaiseen sipulikeittoon, joten hyvin menee:D

Vt, hyvä ystäväni, suomalaisen runouden parnasso.

Anonyymi kirjoitti...

Minun blogikirjoitukseni ja proosapas...hani ovat niin eri maailmoista, etteivät oikeastaan sulje toisiaan pois. Tosin tuo tämänhetkinen proosaprojekti vaatii aika erikoisen mielentilan edetäkseen. Siten se ehkä valmistuu vasta parin vuosikymmenen päästä...

Olen kyllä herkutellut ajatuksella blogiproosaamisesta... Tavallaan olisi mukavaa saada palautetta kirjoituksistaan, mutta jonkin blogimuotoisessa rakenteessa on ongelmallista. Nuorempana kirjoitin kerralla valmista ja kronologisesti. Nyt kirjoitain pätkiä kerrallaan ja sotken niitä mielipuolisesti.

Tämä ei nyt tainnut enää millään tavalla liittyä mihinkään. Ei, se on vain Pepsiä tuossa lasissa.
-Brandon-