torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi...



Epäilin, että Morris-tanhut ovat tiukuineen ja liinoineen jonkinlaista Terry Pratchett -huumoria: Talventakojassa Tiffany ei malta pysyä pois tanhuajien joukosta ja herättää itse Talven hengen romanttisen mielenkiinnon -- kunnes törmäsin ilmiöön myös muissa kirjoissa ja nyt verkossa. Tanhuihin liittyy vanha hedelmällisyyskultti elää edelleen eri muodoissa, ehkä sivistyneempänä, mutta juuret syvällä keskiajassa.

Stepehen Booth kuvaa hienosti teoksessan Ei metsää puilta "Rajarotat" nimisen Border Morris -ryhmän tanssia. Lukiessani en edes tajunnut, mitä mustiin riepuihin ja silinteriin pukeutuneet miehet tekivät tömistellessään hiki hiki valuen raudoitetuissa sappaissaan ja iskiessään orapihjajasauvat välillä maahan ja välillä yhteen. Kurinalainen Morris-tiimi koostuu lähinnä perheenjäsenistä, joskin tanssista aistittava väkivallan uhka ja sisäänpäinlämpiävyys viittaavatkin tanhukerhon sijaan lähinnä jengiin.

Taas nähtiin, että kirjallisuuden avulla jopa tahuaminen voi vaikuttaa suorastaan kiehtovalta. Haluaisin sitoa tiukuja maihareihin ja lähteä tanssimaan keväälle!

4 kommenttia:

Rosa Majalis kirjoitti...

Herranjestas, onko Morris-tanhut todellisuutta jossain päin maailmaa?! Allekirjoittanutkin on nimittäin kuvitellut koko Morris-tanhujen olevan hra Pratchettin sairasta mielikuvitusta. Ja siihenkö ihan oikeasti kuuluu jotain keppien kalauttelua? Voikohan sen avulla oikeastikin välttyä keijujen hyökkäykseltä...?

Jenni kirjoitti...

Mitäs tähän voi muuta sanoa, kuin että lukeminen avartaa:D

Anonyymi kirjoitti...

Hmm... Jos sitä vetäisi jalkaansa vain irlantilaiset kovakengät ja tanssisi keväälle riehakkaat reelit. Höystettynä Flatley-henkisellä hulmuavahihaisella paidalla ja valtavan korkeilla click-hypyillä sillä voisi olla hyvinkin hedelmällinen vaikutus.
-Brandon-

Jenni kirjoitti...

Hmm.. Brandon, jää vain yksi kysymys: keneen?