keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Eero, kevät ja tomaatit.


Olen kyllä aikaisemminkin yhdistänyt aamutoimia: pessyt hampaat suihkussa ja föönannut tukkaa lehteä lukiessani, mutta tämänaamuinen kahvihetki oli paitsi puhdasta toimintojen rationalisoinnin taidetta myös arjen luksusta: kaadoin ihanan myrkkyni termariin ja join aamukahvit Varikonniemen kärjessä, laiturilla.



Olin mielenkiintoisessa, intiimisä ja ajatuksia herättävässä kirjanjulkistamistilaisuudessa, jossa Johannes Ojansuu Haastatteli Sivistyksen filosofia -teoksen julkaissutta Eero Ojasta. Kirjoitan siitä perusteelliseemin virkablogiin -- sainhan kansalaissurinalismin nimissä teoksesta oman pressikappaleenkin ja hain siihen tietenkin nimikirjoituksen.

* * *

Lopuksi paljastan, että tomaatti-jauheliharuokien: keittojen ja kastikkeiden salaisuus on riittävä keittoaika.

Tee vaikka näin: pane kaksi tölkillistä tomaattimurskaa - itse suosin Pirkkaa sen kartonkipakkauksen ja hyvän koostumuksen vuoksi - kattilaan ja lisää litra vettä. Paista jauhelihaa, nauta-sika paistuu teflonpannulla ilman raasvaa -- ja silppua ruskistumaan alkaneen lihan joukkoon sipulia, mieluumin paljon. Kuori valkosipuli tai pari, ja nyt en tarkoita kynsiä. Lisää tomaattimurskan joukkoon liha, sipuli, valkosipulit sekä paistinpannun huuhdevesi. Muista lisätä pieni ripaus sokeria, se taittaa tomaatin happamuuden. Unohda keitto hellalle miedolle lämmölle vaikkapa tunniksi ja istu parvekkeella. Juo lasi punaviiniä ja lue Eero Ojasen Sivistyksen filosofiaa tai Vähää Kempiä. Tunnin kuluttua valkosipulit ovat muuttuneet voimaisen pehmeiksi ja kaikki maut ovat saaneet rauhassa tutustua toisiinsa, seurustella ja muodostaa pienempiä, intiimejä ryhmiä. Loppuvaiheessa keittoon voi yksinkertaisimmillaan lisätä pari lihaliemikuutiota ja jotakin soveliasta maitotuotetta, kuten tuorejuustoa, yrttimaustettua fraichea tms. Jos tomaattimurska on maustamatonta, jokin yrttimauste on oiva. Unohdin mustapippurin, mutta se ei haitannut.

Syöminen taas tapahtuu näin ikkäästi. Ota viipale tuhtia, vaaleaa leipää -- käntty saa olla vähän kuivakkaakin, sillä tässä seurassa vanhakin nuortuu -- ja paloittele se kulhoon. Kaada päälle tomaattikeittoa ja syö.

8 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Älä kuitenkaan yhdistä aamutoimia siinä määrin, että föönaisit suihkussa!

Mitä ihmettä tuossa alemmassa kuvassa on? :)

Jenni kirjoitti...

Ha! Niin pitkälle vityä rationalisointia ei tarvitse tässä vaiheessa tehdä. Sittenhän aamutoimet olisivat minimissä. Lopullisesti.

Sammakonkutua!!

Wilhelmiina kirjoitti...

Heip! Haluaisitko kertoa tuosta kirjanjulkistamistilaisuudesta myös Teonsanan blogissa?

Sama juttu käy mainiosti, lisäksi tulisi tietty linkki virkablogiisi.

Lisäksi siellä saa mainostaa vapaasti tuleviakin tapahtumia. ;)

PS: Aamukahvit ulkona ovat todella luksusta, kateeksi käy.

Minä muuten arvasin heti, että se on sammakonkutua. En tiennyt kyllä, että sitä on jo tuolla lillumassa. Sammakot ovat ehkä maailman lutuisimpia eläimiä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän sammakonkutu pitää tunnistaa. Jos ei ole sitä koskaan ämpäriin kerännyt niin ei voi väittää eläneensä lapsuutta. Nuijapäät ovat söpöyksiä.
-Brandon-

Markka kirjoitti...

Sammakon päästi Jenni...:D

Jenni kirjoitti...

Wilhelmiina: miksipä ei! Paanko eemelillä?

Brandon: kutuvaihe kuuluu olennaisesti lapsuuteen. Olen myös kerännyt mm. pöllön oksennuspalloja ja pitänyt sisiliskoa elättinä.

Markka: sammakot on hienoi. Paitsi ne suusta tulevat.

Tiina kirjoitti...

Arvelin kyllä sammakonkutua, mutta se väritys oli jotenkin niin hieno, että aloin epäillä asiaa... :)

Wilhelmiina kirjoitti...

Joo, pistäpä eemelillä! Naamakirjasta löytyy osoite, jos oot hukannut. Jos sua jossain vaiheessa kiinnostais kirjoitella tapahtumista sinne enemmänkin, mä voin tehdä sulle tunnuksetkin. ;)

Tiiätkö, mitä kauemmin tuota sammakonkutua katsoo, sitä enemmän ne alkavat näyttää irronneilta mykiöiltä.

Miten sä sait sen sisiliskon kokonaisena kiinni? Mä en koskaan onnistunut.