tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Hankala puusuhde.

Lueskelen Tuomas Kempiläistä ja tunnen oloni jotenkin kohentuneeksi ja odotan ja toivon, että kevättä ja kesää kestää mahdollisimaan kauan ja että niiden jälkeen koittava syksy olisi mielekäs. Ja kirjoitan Variksesta, jolle on muodostumassa hankala puusuhde. Alla oleva on raakile, äsken kirjoitettu. Kritiikkiä otetaan vastaan kommmenttilaatikossa entiseen tapaan.

Siemen

- Ihmiset pesivät lähellä toisiaan ja kun ihmisiä on tarpeeksi yhdessä paikassa, ne rakentavat myös isompia pesiä, joissa kukaan ei asu, mutta joihin ihmiset kokoontuvat. Keskellä kylää on mäki, jolla kasvaa vanhoja puita. Sinne ihmiset ovat rakentaneet teräväkärkisen pesän, jossa soitettaan isoa, ulisevaa soitinta, kertoi Vanha varis. Aloin puhdistamaan järjestelmällisesti sulkiani, koska halusin käyttää ajan hyödyllisesti. Myös poikanen oli herännyt ja sekin alkoi puhdistaa itseään niin että Vanhan variksen oli pakko tarkkailla laidunta ja taivasta petojen varalle.

- Ihmisillä on sisällään henki-ihminen samalla tavalla, kuin variksilla on sisällään henkivaris. Ihmiset menevät teräväkärkiseen pesään hoitamaan sisällään olevaa henki-ihmistä. Voisi luulla, että näitä teräväkärkisiä pesiä tehdään sinne, missä ihmisiä on riittävän monta, mutta pesän alla oleva mäki ja sen ympärillä olevat puut ovat tärkeämpiä, Vanha jatkoi. Vilkaisin varmuuden vuoksi taivasta ja katselin hetken ympärilleni, koska Vanhalle oli tullut tuijottava ilme eikä se ollut varuillaan. Tönäisin varpaitaan kaivelevaa Poikasta, joka lopetti heti ja räpytteli silmiään ja yritti tarkentaa katseensa vanhaan. Sen toinen siipi jäi riippumaan ja tönäisin sitä varovasti uudestaan ja se kohensi asentoaan.

- Mäki on vanhaa maata ja sen päällä näkyy peruskallio, joka yltää maan pohjaan asti. Ihmiset kävivät mäellä jo ennen kuin sinne rakennettiin mitään ja ne istuivat lähellä isoja puita ja puut puhuivat henki-ihmisille. Usein ihmiset muistivat puita sitomalla niiden oksiin nauhoja ja panemalla niiden juurelle olutta ja leipää.

Vanhan ääneen oli tullut yksitoikkoinen, jollottava sävel eikä se enää ollut oikein paikalla. Mutta valpastuin heti, kun Vanha alkoi puhua ruuasta ja ajattelin jäteastiaa, johon ihmiset panivat vain kaikenlaista syötävää. Varisten, lokkien ja rottien onneksi ihmiset olivat hulluja ruoan kanssa.

- Yhtenä vuonna ihmisten luona alkoi käydä vieraita. Toinen halusi, että mäelle rakennetaan pesä, jossa ihmiset voisivat hoitaa henki-ihmistä. Toisella oli mukanaan laukkuja, jotka olivat täynnä kaikenlaisia tavaroita, kankaita ja nauhoja ja pieniä kiiltäviä esineitä, joita voi ripustaa päälleen. Yöllä, kun kaikki nukkuivat, toinen kiipesi mäelle oluthaarikan ja puolikkaan leivän kanssa ja kaivoi kaksi kuoppaa. Toiseen hän pani siemenen ja toiseen hän hautasi leivän ja kaatoi sen päälle olutta.

- Syksyllä toinen jatkoi matkaa, mutta se toinen jäi kylään ja kyläläiset rakensivat mäelle pienen pesän, jossa toinen sai laulaa heidän henki-ihmisilleen. Mutta sen pesän viereen kasvoi hyvin hitaasti puu, jonka siemenen se toinen oli tuonut mukanaan ja vaikka ihmiset kävivät nyt istumassa mäelle rakennetussa pesässä, ne kävivät yhtä usein sen puun luona ja kaatoivat sen juurelle olutta ja sitoivat sen oksiin nauhoja.

1 kommentti:

Rosa Majalis kirjoitti...

Enpä olisi edes erottanut raakiletta joukosta, jollet olisi sanonut. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa hankalaan puusuhteeseen.

Laittelin Jemoryn linkkilistallenikin.