maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Joku särmä otsikko tähän


Varpuset kylpevät hiekassa kuusen juurella. Kuusessa on sinertävänhopeaiset neulaset,
onkohan se jokin pihta. Kuusen alla on pieniä kuoppia, joissa varpuset pyörivät ja pehertävät. Ne vispaavat hiekkaa päälleen siivillään touhukkaasti,riitaa ei synny, jonotus tapahtuu autosähkötolpilla sopuisen näköisesti. Samalla hoituu ilmeisesti myös vartioikin. Kaupungissa on muun muassa kettuja, näin yhden jahtaavan pupua ihan keskustan tuntumassa.

Istuskelen parvekkeella päivänvarjon alla ja viihdytän itseäni kaupunkiluonnolla samalla, kun kirjoitan päiväkirjaa - ei sitä toista, vaan sitä, joka pitäisi muuttua julkaisukelpoiseksi. Mietin taas eilen, että tämä bloggaaminen on niin arsesta, ei ole mitään asiaa eikä ketään ehkä edes kiinnosta, mutta aina, kun käy niin, huomaan jaarittelevani jotain outoa muistioon ja sitten heitän sen verkkoon tyliin "ihan sama, menköön, eipähän mene hukkaan". Välillä kirjoitan kunnianhimoisestikin, mutta olen huomannut, että lukijoihin kolahtaa paljon enemmän sellainen spontaani hölötys, mistähän sekin johtuu? Halutaanko blogilta autenttisuutta? Epäkaunokirjallisuutta? Kaunokirjallisia tekstejä ei kommentoi kukaan.

Osa huonekasveista on päässyt ulkoilemaan. Syksyyn mennessä ne muuttuvat kiiltävälehtisiksi puiksi ja keväällä ne on taas pakko latvoa ja jakaa ja siirtää isompii ruukkuihin. Kasvit pitävät enemmän tästä asunnosta kuin edellisestä ja viidakoituvat. Minäkin pidät tästä asunnosta enemmän kuin edellisestä ja viida - hei, pitääkin tilata muuten kampaaja-aika. Olen hennannut päätä ja saksinut itse otsatukkaa ja siltä se kyllä näyttääkin. Jos en saa kampaaja-aikaa tälle viikolle, uhkaan työntää pääni ruohonleikkuriin.

Tämä on selvästi muuttumassa asunnosta kodiksi. Nukun paremmin, jaksan siivoilla ja kuntoilla. Inhoan siivoamista niin paljon, etten näe vaivaa sellaisten kohteiden kanssa, joista en todella pidä. Ehkä se koskee kuntoiluakin ja kampautumista: miksi fiksata, jos ei välitä? Alanko nyt tykkäämään itsestäni ihan oikeasti? Olen pyrkinyt antamaan itselleni helliä terveisiä. Hei sinä, sinuliini! Tykkään sinusta ja yritän kyllä pitää sinusta huolta, vaikka olenkin aika väsynyt enkä jaksa leikkiä.

Kävimme juuri hakemassa kaupasta jäätelöä, joka on parasta lääkettä kipeään tukkaan. Ystäväni menee kahden viikon päästä naimisiin. Sieppasimme hänet eilen kotoaan, mistä hän EI ilahtunut, koska inhoaa ylläreitä, ja tietenkin ajatteli, että tulevissa polttareissa häntä nöyryytetään ja ryvetetään ihan joukolla. Vihaan sellaisia polttareita! Männäviikolla joku ressukka ajoi kumipuvussa ja räpylät jalassa keskustorilla polkupyörällä ja lauloi noin neljän promillen humalassa, kaverit, siis "kaverit" kannustivat kolmen promillen kännissä ympärillä. Hävetti, säälitti, eikä naurattanut yhtään. Karmeaa sellainen ja mihin tarvitaan vihollisia jne.

En ihan ole kässännyt, mistä polttareissa on kyse ja useimpia näkemiäni polttarisankareita on ollut pakko vain surkutella. Olen myös huomannut, etteivät monet ravintolat eivät päästä polttariporukoita sisään ollenkaan, koska ne ärsyttävät niin paljon muita ravintola-asiakkaita. Se on helppo ymmärtää, kuka haluaa ravintolaan kovaäänisen, oudosti puetun joukon, joka ahdistelee muita asiakkaita ja pahimmassa tapauksessa myy jotain älytöntä. Muistakin nyt taas yhden morsiamen, joka oli puettu huuruiseksi keittolan emännäksi myssyä, isoja silmälaseja ja lötköttäviä sukkia myöten. Mukanaan hänellä oli peniksen muotoisia pullia, joita hän lipoi himokkaasti. Silloin melkein yrjösin. Siinä oli selvästi sellainen meiniki, että koska saat päiväsi prinsessana, me kostetaan ja tehdään susta niin ruma ja oksettava, kuin mahdollista...

No, me veimme mököttävät morsmaikun ensin tallille, missä hän seisoi täysissä ratsastustamineissa aitauksen viressä, veti röökiä posket kuopalla ja sanoi kaikelle yhteistyölle ei kiitsa. Kaaso ja minä ratsastettiin, koska polttareiden teema ei ollut houkutella morsianta tekemään mitään, mikä on ei-kivaa. Kaaso sanoi, että tuli hirveä tuska palata hevoselämään, pitäsi vain olla aikaa ratsastaa kaksi tai kolme kertaa viikossa, että kehittyisi. Olin ihan ihmeissäni, koska vesinaisena koin tietysti heti syvää yhteyttä hevosen, ympäröivän luonnon ja varmaan myös saappaiden ja satulan kanssa ja ajattelin, että Jumala loi minut ratsastamaan. Vesinaiset ovat sellaisia, innostuvaisia ja hetkittäin jokseenkin sokeita omalle kömpelyydelle

Sitten veimme morsiamen puariin odottelemaan, että suunnistusrastit. Paikallinen puari ei kyennyt tarjoamaan mansikkamargaritoja, joten hain kaupasta kaksi askia täydellisiä, kiinteitä ja makeita mansikoita. Aah, ihan totta, voiko olla mitään tytönpää, kuin tuoreista mansikoista tehty margarita.

Rastien jälkeen ajoimme kaason vanhempien mökille saunomaan ja uimaan ja syömään. Ihanaa, että morsiussauna on tulossa takaisin! Useimpiin tyttöpolttareihin kuuluu myös hemmottelua: kynsi- ja meikki ja tukkajuttuja. Mökkinaapuri oli lämmittänyt savusaunan 150-asteiseksi, vesi oli tyyni ja lämmin ja lumpeikas ja kuikka säesti huudoillaan naisremakkaa ja aurinko paistoi sakean estrogeenipilven läpi lämmittäen grilliruokaa ahmivia naisia. Niin. Istuin järvessä veden alla olevalla kivellä ja joku huusi, että älä syö lumpeita. Varmaan sama, joka huusi metsässä että Jenni, älä syö sieniä. Eli morsian. Koin taas syvää yhteyttä luontoon, lumpeisiin, kuikkiin ja ystäviin ja olin tuhannen päissä harmonisessa tilassa.

Palasimme kaupunkiin ja pelasimme äänekästä triviaalia irkkupaarissa jatkaaksemme yökerhoon tiskoomaan. Vitsiksihän se tiskoominen meni. Joku heitti sopivassa kohdassa kädet pään päälle ja huusi wo-hoo, minkä jälkeen kaksi muuta yökerhoon selviytynyttä repesi hirveään nauruun.

Semmottiis. No, meillä ainakin oli hauskaa ja olimme mielestämme valtavan humoristisia ja kauniita ja särmiä.

Niin että "vuoden särmä" palkinto menee tänä vuonna ilman muuta johonkin näistä kolmesta hämeenlinnalaisosoitteesta.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo, mää olen nähnyt esim. banaaniksi puetun morsion, jonka jalka oli kipsissä ja joka siis joutui ahtaassa banaanipuvussa köpittelemään kyynärsauvoilla ja kauppaamaan jotain. Ja edellispäivänä oli jokilaivalla porsaskaniksi puettu sulhanen, jonka sen kaverit jätti YKSIN jonkinlaisen tehtävälistan kanssa. Ja samaan aikaan yksi sulhaspolo pakotettiin kiertämään rullaluistimilla kiekkaa jokirannassa bikineihin pukeutuneena. Onneksi luotan omiin kaasoihini kuin peruskallioon. Nimim. Henkilö, joka yrittää olla miettimättä, onkohan hänellä ehkä kohta polttarit ja millaiset kenties

Anonyymi kirjoitti...

Aluksi näin lukea vain tuon rivin, jossa varpuset kylpevät hiekassa kuusen juurella. Tuli lapsuudenkodin pihamaa mieleen. Siellä oli hopeakuusi, jonka alla varpuset tätä toimenpidettä suorittivat, enkä muista oikein missään muualla varpusten hiekkakylpyjä nähneenikään. Siksi olikin lievästi mystistä, että page down paljasti näidenkin varpusten olevan hopeaisen kuusen alla. Paitsi oliko tämä kuusi pienikokoinen? Se kotipihani kuusi oli valtavan iso.

Niin ja se syy siihen, että kaunokirjallisempiin ei kommentoida voipi olla se, että niissä kommentoinnin kynnys on korkeammalla. Ei vai sanoa vaan rennosti jotain. Pitäis alkaa miettiä.

Jenni kirjoitti...

Pulla: voisin hyvin kuvitella, että jos minulla olisi ollut polttarit ja minut olisi saatu jollakin ilveellä pakotettua pukeutumaan banaaniksi, olisin heittäytynyt Vanajaveteen. Uhhuh. No onneksi useimmat ystävät eivät halua nähdä juhlakalua pyörtyneenä, raivari-itkuisena tai häväistynä...

Kirvesti: pihassa on todella isoja hopeakuusia. Jotain pihtoja ne kai ovat. Siellä ne varpuset touhuilevat ja se on kenties kodikkain näky, minkä tiedän:)

Kirvesti: voipi olla, voipi olla. Vaikka tietysti aina kaikki spontaanitkin kommentit ovat erittäin ilahduttavia. Joku reagoi - vau!

Reeta kirjoitti...

Oisin tykännyt morsiussaunasta tai hemmottelupolttareista. Mutta salanaiminen kannattaa kuiteskin. Olen muuten ajatellut aloittaa ratsastuksen täällä!

Jenni kirjoitti...

Moira, mitäs läksit. Mutta miten olis pienet hemmottelu-kammottelu -polttarit näin jälkikäteen. Esmes keskiviikkona olisi mahdollisuus hibailla todella söpössä irrrrkkupaarissa.

Hirvee rottakuume täällä. En suosittele menemään esimerkiksi rottasivuille katsomaan sellaisia samettikääryleitä. En ollenkaan. Himalaya on niin upea värimuunnos, että polvia heikottaa.

Reeta kirjoitti...

Keskiviikkona? Mikä aika se on hiba hiba? En myöskään suosittele menemään paikkaan jossa on myynnissä jättikorvat omistavia kesyhiiriä, jotka nukkuvat joukolla koppinsa katolla pieninä samettipalloina.

Jenni kirjoitti...

A.P. Sarjanto klubi Hämeenlinna 25.7.2007 klo 21.00. Eli niillä main meinattiin ja ei ihan myöhään, koska Torstaina pitää myös wörkkiä.