Käteeni osui hiljaisessa aamuvuorossa Martat -lehden uusin numero 3/2007 jota seisahduin selailemaan. Martat -lehden layout on erittäin raikas: taitto on selkeä ja rauhallinen, valokuvat hyviä. Olin odottanut ehkä jotakin tunkkaisempaa ja agraarista: kuvia rouvista leipomassa ja poseeraamassa isojen puutarhakasvien edessä, vieressä ja takana.
Jatkoin selailua. Ensimmäinen artikkeli kertoo kestovaippoista, tarkemmin Virpi Kannisen igu*lee -vaippaverstasta. Näkökulma on ekologinen, mutta estetiikkaa ei ole unohdettu. Igu*leen kuukautissuojat ovat sieviä. Jos käsilaukustani putoaisi igu*leen kuukautissuoja, en nolostuisi yhtään.
Nyökkään hyväksyvästi.
Martat ovat näköjään testanneet kuorimaveitset. Ihanaa! Minua on vaivannut huonojen kuorimaveisten kirous. Käteen parhaiten istuva malli nyhertää kuoret kosteaksi syrtyksi terään. Vanhanaikainen koliseva metallikuorija veistää vihanneksesta kolmen millin siivuja ja tuntuu pahalta kädessä. Fiskarsin kuorimavetisi on saanut hyvät pisteet ja kuorintahävikki on vain 18%
Kirjoitan lapulle "Fiskars functional forms - kuorintahävikki vain 18%!"
Sitten tulee vihdoin se juttu, jossa emännät esittelevät puutarhansa komistuksia valokuvin. Siinä on Lilja Cederqvist, jonka hamppu on rotevoitunut huikeaan 364 cm pituuteen. Lopussa on faktaruta, joka kertoo, että kuituhampun siemeniä voi ostaa ainakin Isoäidin kasvit Ky:stä ja Savon Siemen Oy:stä.
Hyvä Lilja!
*) kuvan henkilö ei liity Marttoihin
**) eikä se ole kurpitsakaan, vaan Yabba the Hut
2 kommenttia:
Hah, tilasin heti kuppeilijan pakkauksen. On ollut tarkoitus iät ja ajat siirtyä tekstiilikantaan, kun nuo miljoonaan kertaan pakatut muovikökkeröt hermostuttavat, mutta sulta saamani kimmoke teki aikeesta vihdoin totta. Martat ruulaavat, sitä paitsi.
Vautsi! Muovikökkeröt suks ainakin kesällä. Tahdon sitäpaitsi siteitä, jotka ilmentävät identiteettiäni ja maailmankatsomustani.
Martat, jee!
Lähetä kommentti