perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Kanssasiivoajan sietämättömyydestä

Aamulla, ennen töihinlähtöä, siivoamisen ajatus tuntuu järkevältä ja kiinnostavalta. Iltapäivällä rojahdan tietokoneen ääreen tai vien Väinön ja itseni hapettumaan ulos.

Kohta siivoamista ei voi enää vältellä. Villakoiria varten pitää kohta ostaa kivääri ja räjähtäviä luoteja. Samoin biojätettä. Tiskiä varten on kohta palkattava sisäkkö. Pyykkinpesuun... no, ymmärrätte yskän. Siivoaminen on ollut ehtimis-jaksamis-prioriteettilistalla se nimike, joka sivuutetaan, jos on mahdollista:
  • harrastaa jotain
  • nähdä joku livenä
  • viettää laatuaikaa Ukkosen kanssa
  • lenkkeillä
  • roikkua netissä muitten ihmisten blogeissa
  • askarrella
Ukkonen on perjantai-illan äijäkavereidensa kanssa katsomassa äijäesiintyjää, joten siivoaminen ponnahtaa prioriteettilistan kärkeen. Miksikö?
  • silloin, kun Ukkonen on maisemissa, keksimme paljon kivempaakin ajanvietettä kuin imurinhuudatus ja linkoaminen
  • Ukkonen on siivouksessa tiellä: hän keskittyy postimerkkien aakkostamiseen ja papereiden lajitteluun värijärjestyksen mukaan ja tulee kohta nyhtämään hihasta ja karjuu imurin jylyn yli jotain typerää ja outoa, kuten "MISSÄ MUNANLEIKKURIA SÄILYTETÄÄN?" tai "OLETKO TAAS JÄRJESTELLYT KOMEROITA? EN LÖYDÄ MITÄÄN!"
Ukkonen meuhkaa, hänelle komeroiden järjestys symboloi kosmista maailmanjärjestystä. Jos tiskiharja on tiskipöydällä olevan korin sijaan kuivauskaapissa, Ukkosen maailma horjuu. Ja jos pyykissä on sukkaparin sijaan yksi sukka, hän häiriintyy vakavasti. Ja jos munanleikkurin paikkaa muutetaan, hän romahtaa henkisesti. Isojen linjojen sijaan Ukkonen nipertelee, lajittelee ja seuloo. Hän ei pistä asioita poikki ja pinoon, vaan keksii erilaisia systemaattisia tapoja lähestyä liinavaatteiden tai jätteidenlajittelun ongelmaa. Teoriaa seuraa varovainen kokeiluvaihe. Sitoutuminen uuteen käytäntöön on hidasta, ja kun se on tapahtunut, käytäntö on yhtä pyhä ja muuttumaton kuin avioliitto.

Yhdessäsiivoaminen on usein päättyä verilöylyyn. Ukkosesta on esimerkiksi sietämätöntä viedä tavaraa kirpputorille tai heittää roskikseen sellaisia vaatteita, jotka ovat niin silppuna, että niille huutonaurettaisiin UFFissa, ja kehitysmaiden asukkaat keräisivät meille avustuspaketin.

Ajattelen punaposkista mattojenpaukutusta, kuumalla saippuavedellä lääräämistä ja intomielistä imuraatiota. Aah! Sitten lojun estetisoidussa kodissa sohvalla ja lähetän kaupungissa riekkuvalle Ukkoselle leuhkimistekstiviestejä.

Toiset rypevät synnissä - tai ainakin sen välittömässä tuntumassa - kun toiset kiillottavat marttyyrinkruunujaan ja reuhtovat imuria!

7 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Tuu meijän kans paariin nyt!

Kaura kirjoitti...

Jaaetvai :-D Okei, ymmärrän että siivoaminen on kivvookin. Mie meen nyt Tillikkaan ja sit Artturiin ja plaatuaika SP:n kans joutuu lykkääntymään, sniisk.

Jenni kirjoitti...

Voi jee, huomenna töitä. Vähän enempi varoitusaikaa niin tuun teiän kanssa aivan varmana paariin.

Anonyymi kirjoitti...

"Yhdessä siivoaminen... päättyä verilöylyyn...

Hyvä ihme Jenni. Älä tapa nauruun,

Onkohan muuten mitään ärsyttävämpää, kuin ihminen, jolla yllättäen on kauheasti asiaa juuri silloin, kun itse IMUROIT???

Jenni kirjoitti...

Ei Aallotar, mikään ei ole ärsyttävämpää. Sellaisia saa kopauttaa suulakkeella.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä myös on ilmennyt avohenkilön kanssa verilöylyhenkisyyttä siivouspäivinä, vaikka muuten elämme sovussa ja auvossa. Meillä menee vain täsmälleen toisinpäin noi roolit. Ehkä mä olen sun Ukkosen kauan sitten kadonnut serkku, jonka pedantit sudet on kasvattanut. Kuulostaa niin samalta:)

Jenni kirjoitti...

En kyllä yhtään ihmettelisi, jos Ukkosen suvusta löytyisikin pedantteja susilapsia...