Kaura houkutteli puolileikillään tuossa kommenttiosastossa paariin ja tajusin, että kaipaan ihan jumalattomasti a) tyttöjen iltaa ja b) naisremakkaa.
Tsiisus. Edellisestä naisremakasta on mitä? Kiljoona vuotta? No ei niin kauan: halloweenpileitten aikaan Perho Päivätoiminnanohjaajan kanssa tuli remahdeltua.
Nyyh.
2 kommenttia:
Naisremakka on kyllä tärkeä elämää ylläpitävä voima. Olen viime aikoina löytänyt sitä yllättävästä paikasta: työpaikan lounasravintolasta. Siellä on yleensä bisneshenkinen ja pönäkkä äijämeininki, mutta nyt projektitöihin on tullut pari hauskaa naista. Ollaan remuttu välillä niin, että meille on kaikille tultu erikseen sanomaan naurumme kovaäänisyydestä. Ah, ma nauran...
Ehdoton kyllä naisremakalle.
Lähetä kommentti