Kanssasiivoajan sietämättömyydestä

Aamulla, ennen töihinlähtöä, siivoamisen ajatus tuntuu järkevältä ja kiinnostavalta. Iltapäivällä rojahdan tietokoneen ääreen tai vien Väinön ja itseni hapettumaan ulos.

Kohta siivoamista ei voi enää vältellä. Villakoiria varten pitää kohta ostaa kivääri ja räjähtäviä luoteja. Samoin biojätettä. Tiskiä varten on kohta palkattava sisäkkö. Pyykkinpesuun... no, ymmärrätte yskän. Siivoaminen on ollut ehtimis-jaksamis-prioriteettilistalla se nimike, joka sivuutetaan, jos on mahdollista:

• harrastaa jotain
• nähdä joku livenä
• viettää laatuaikaa Ukkosen kanssa
  
• lenkkeillä
• roikkua netissä muitten ihmisten blogeissa
• askarrella

Ukkonen on perjantai-illan äijäkavereidensa kanssa katsomassa äijäesiintyjää, joten siivoaminen ponnahtaa prioriteettilistan kärkeen. Miksikö?

• silloin, kun Ukkonen on maisemissa, keksimme paljon kivempaakin ajanvietettä kuin imurinhuudatus ja linkoaminen
  
• Ukkonen on siivouksessa tiellä: hän keskittyy postimerkkien aakkostamiseen ja papereiden lajitteluun värijärjestyksen mukaan ja tulee kohta nyhtämään hihasta ja karjuu imurin jylyn yli jotain typerää ja outoa, kuten "MISSÄ MUNANLEIKKURIA SÄILYTETÄÄN?" tai "OLETKO TAAS JÄRJESTELLYT KOMEROITA? EN LÖYDÄ MITÄÄN!"

Ukkonen meuhkaa, hänelle komeroiden järjestys symboloi kosmista maailmanjärjestystä. Jos tiskiharja on tiskipöydällä olevan korin sijaan kuivauskaapissa, Ukkosen maailma horjuu. Ja jos pyykissä on sukkaparin sijaan yksi sukka, hän häiriintyy vakavasti. Ja jos munanleikkurin paikkaa muutetaan, hän romahtaa henkisesti. Isojen linjojen sijaan Ukkonen nipertelee, lajittelee ja seuloo. Hän ei pistä asioita poikki ja pinoon, vaan keksii erilaisia systemaattisia tapoja lähestyä liinavaatteiden tai jätteidenlajittelun ongelmaa. Teoriaa seuraa varovainen kokeiluvaihe. Sitoutuminen uuteen käytäntöön on hidasta, ja kun se on tapahtunut, käytäntö on yhtä pyhä ja muuttumaton kuin avioliitto.

Yhdessäsiivoaminen on usein päättyä verilöylyyn. Ukkosesta on esimerkiksi sietämätöntä viedä tavaraa kirpputorille tai heittää roskikseen sellaisia vaatteita, jotka ovat niin silppuna, että niille huutonaurettaisiin UFFissa, ja kehitysmaiden asukkaat keräisivät meille avustuspaketin.

Ajattelen punaposkista mattojenpaukutusta, kuumalla saippuavedellä lääräämistä ja intomielistä imuraatiota. Aah! Sitten lojun estetisoidussa kodissa sohvalla ja lähetän kaupungissa riekkuvalle Ukkoselle leuhkimistekstiviestejä.

Toiset rypevät synnissä - tai ainakin sen välittömässä tuntumassa - kun toiset kiillottavat marttyyrinkruunujaan ja reuhtovat imuria!