keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Kalveasta impyestä tuimaksi justiinaksi




Terveisiä täältä laittomalta asbestityömaalta! Yritän juuri miettiä, mitä vihaan mineriiteissä eniten. Vihaanko sitä, että ne ovat ongelmajätettä ja aiheuttavat syöpää? Vai sitä, että niiden purkaminen ehjänä on vain hieman yksinkertaisempaa, kuin kananmunan sisällön keplotteleminen ulos munaa rikkomatta? Vai vihaanko mineriitissä eniten yksinkertaisesti sitä, että se painaa pirusti ja repii inhottavia haavoja ja sitä on hankala käsitellä ja mainitsiko sen, että se painaa pirusti? Ehkä vihaan mineriitissä kuitenkin eniten sitä, että se on pirun ruma pintamateriaali.

Olen liittynyt anonyymeihin mineriitinvihaajiin.

Ohjaaja: no niin, kuka on seuraava puhuja, ahaa, tervetuloa.
Jenni: Hei, olen Jenni, ja vihaan mineriittiä.
*aplodeja*
Jenni: Ajatuksen kaikkien mineriittien lähettämisestä maata kiertävälle vainoaa minua päivin ja öin! Vihaan mineriittiä. Se on rumaa, painavaa, epäkäytänöllistä ja aiheuttaa syöpää! Lisäksi minulla on purkutyössä syntyneitä ruhjeita ja haavoja ympäri kroppaa, enkä voi pukeutua niukkoihin vaatteisiin koko kesänä. Katsokaa vaikka!
Ohjaaja: Kiitos Jenni, voit nyt laittaa housut takaisin jalkaan.

* * *

Olen livahdellut purkutyömaalta perennojen kimppuun aina, kun TyönJohtajan silmä on välttänyt. Kasvien siirtäminen on käsittämättömän työlästä, tai ei se kukkaosuus, vaan se savipaini. Haba kasvaa silmissä ja kohta olen kuin mikäkin itäsaksalainen kuulantyötäjätär. Möräkkä-ääninen emäntä, joka heristelee mineriiteille talikkoa.

Olen kuvitellut, että olen luonnostani kalvea impye, joka ei rusketu. Se ei pidä paikkaansa. Olen ollut ilmeisesti varjoisissa sisätiloissa viihtyvä impye, koska purkutyömaalla olen muuttunut vähemmän siskonmakkaran sävyiseksi. Minulla on rajoja!

* * *

Jutun alussa poseeraava tyyppi tuli kerjäämään jäätelöä purkutauolla. Vohveli maistui ja sitä tultiin hakemaan metrin päästä. Sitten tyyppi kiipesi puuhun torkulle. Menin kameroineni siihen pyörimään ja tyyppiä vissiin ärsytti.

Se pissasi päälleni.

11 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Mineriitti (mitä se muuten on? Jotain toki voi päätellä asiayhteydestä) ruhjeet kuulostaa paljon kurjemmilta (ja rumemmilta) kuin normaaleissa pihatöissä ja savipainissa syntyvät vammat.
Muuten kyllä kuulostaa tervehenkiseltä tuo justinointi!

Ohari kirjoitti...

Myötätuntoa perennapenkkipainimiseen! Tienoohan on ehkä maailman piukin savikeskittymä, josta perennan irtikaivelu juuria rikkomatta on melkein yhtä työlästä kuin mineriitin purku. Melkein. Ei ole mineriitin voittanutta, vielä. Panemme toivomme sinuun!

Louhi kirjoitti...

Kiittämättömyys on maailman palkka. Ei edes luontokappaleet osaa käyttäytyä asialliseti. :/

Olisihan se orava voinut suostua valokuvamalliksi pissaamatta päällesi. Saihan se sentään vohvelia etumaksuna valokuvasessiosta.

Ja myötätuntoni on puolellasi myös mineriitin ja perennojen raahaamisessa.

kukkis kirjoitti...

Huh huh, millaisia kivi-, kasvi- ja eläinkunnan edustajia! Vetäydyn betoniparvekkeen rauhaan hoivaamaan pelargonioitani ...

jospa kirjoitti...

Vaikka tuo oravan pissaustemppu oli selkeästi törkeä teko, tulee etsimättä mieleen, että olisipa kamera p-hetkellä ollut oravalla eikä sinulla... nyt joudun vain kuvittelemaan ällistyksen kasvoillasi! :)

(kostoksi ilkeästä(?) ajatuksesta päässäni alkoi juuri soida "oravalla puussa käpy oli suussa")

Minäkin olen tietämätön hölmö: mitä se mineriitti nyt sitten on? jotain levyä? aspestin sukulaista?

Jenni kirjoitti...

Mineriitti ja eterniitti ovat asbestipohjaisia talon julkisivun pinnoittamiseen käytettyjä levyjä, tiedätte, sellaisia isoja harmaavalkoisia ja pieniä keltaisia. Olivat muodissa 60-70 -luvuilla...

Ohari: savikeskittymä paikallistettu. Jumankauta. Sen tiivis ydin on vissiin meidän tontin se kohta, johon on suunniteltu perennoja.

Kiitos myötätunnosta Louhi ja Kukkis. Olin vähän haavi auki sen oravaisen kanssa, kunnes älysin panna suun kiinni, ettei... no joo. Tajusitte. Pissaa.

Jospa: kyllä siinä oli sellaista hienoista drama queen -meininkiä, tosin enimmäkseen hysteerisesti nauratti koko episodi. Perhanan Kurre.

jospa kirjoitti...

Eterniitti? Viittaako nimi jotenkin kyseisen levyn ominaisuuteen säilyä ikuisesti?

Onkohan kirjaimet loppumassa kesken kun sanatarkistuksessa on about enemmän kirjaimia kun tässä viestissä?

Louhi kirjoitti...

Ei sitä savikeskittymää kannata ruveta kuopimaan. Tehkää kohopenkkejä saven päälle.

Kohopenkissä kukkaset näkyvät paremmin, eikä vesi jää lillumaan juurille. Pakkanenkaan ei pääse panemaan juuria, kun kasvit eivät liottele varpaitaan savivellissä vaan kuohkeassa uudessa mullassa.

Jenni kirjoitti...

Jospa: eterniitti on varmaankin ikuista. Ihmettelen erästäkin, joka teki uuden lautavuorauksen ja jätti eterniitit alle. Siellä ne sitten voivat rauhassa murentua ja pöllyttää asbestia ihmisten niskaan... Yöks!

Louhi: tein kompromissin: kaivoin savikeskittymää noin lapionmitalta pois ja kasasin päälle paskaa, kompostia ja kasvuturvetta. Näin meillä on kohopenkki, joka on naamioitu tavalliseksi litteäksi kukkikseksi:) Tein minä yhden kohopenkinkin.

Anonyymi kirjoitti...

asbestikeuhkot ovat kaunista katseltavaa.
-strangelove-

Jenni kirjoitti...

SL: voin hyvin kuvitella itseni roikkoalliseksi ja tiukkapermanenttiseksi mummoksi, joka etelänmatkoillaan raahaa perässään sellaista pientä happikärryä nuoruuden villien asbestivuosien jälkeen...