Tanskanmaalla

Uusi suosikkikaupunkini maailmassa on (konfetteja ja torventörähdyksiä) Kööpenhaminaaaah! Asumme ihanassa ullakkohuoneistossa, jonka asukkaat ovat kuukauden ulkomailla. Ikkunoista näkyy useiden vanhojen talojen yhteiskäytössä olevalle kauniille sisäpihalle, jonsta löytyy oleskelupaikkoja, kasvulaatikoita ja istutuksia. Aamupäivisin viereisen vanhustentalon asukkaat kärrätään ulos kaffelle. Illalla pihalla - kuten kaikkialla kaduilla ja puistossa - näkyy aikaa viettäviä ihmisiä. Tahti on iltapainotteinen, lapset ovat vanhempien kanssa myöhään ulkona. Kauppiaat istuvat liikkeiden portailla löysissä tunikoissa ja sortseissa. Ja mikä parasta, olen nähnyt monien kulkevan kaupungilla ilman kenkiä, ja se on asia, joka saa minut ja varpaani iloisiksi.

Kaupungin tahti on letkeä. Ihmiset ovat rentoja, hyvännäköisiä ja hyväntuulisia, sopivan laihoja ja ruskettuneita. Autoilu on helppoa, koska pyöräily on niin valtavan yleistä ja suosittua. Hyvännäköisiä, mitä moninaisimmin tavoin tuunattuja polkkareita on pysäköity sikin sokin teiden varsille ja pyöräkauppoja ja -verstaita on joka kadunkulmassa. Moniin pyöriin on rakennettu laatikko isoillekin taakoille. Siinä, missä suomalaiset ottavat corollan ja lähtevät kylille soittamaan jenkkakoneesta yötä, ottaa tanskalainen aurinkolasit, kaverin taakkapyörän laatikkoon ja pistää ghettoblasteriin funkkia. Kaupunki on äärimmäisen kooooool.

Lapsiperheitä Köpiksessä näkyy paljon. Kantoliinojen ja pikkiriikkisten kaupunkirattaiden sijaan ihmisillä on isoja vauvanvaunuja, joilla kuljetetaan aika suuriakin lapsia, sekä kaksosten- ja kolmosvaunuja. Ja tietysti on myös pyöriä, joissa on kahden etupyörän väliin rakennettu tukeva, turvavyöllinen laatikko pikkuisille. Myös lastentarvike- ja -vaateliikkeitä on huomattavan paljon. Kantoliinassa olevasta pikkiksestä sanotaan, että Han är så söt! Ja niinhän hän onkin, paitsi eilen, kun toinen alahammas piti työstää ulos ikenestä, eikä missään ollut kivaa.

Olemme toistaiseksi hakeneet ruokaa asunnolle. Italialaista pizzaa, leipää, sushia ja aivan mielettömän herkullisia ufopersikoita, navoilta litistyneitä tyynyjä, makeita ja nukkaisia ja pienikivisiä. Mmm... Ostin laivalta tapani mukaan uuden huulipunan, kirppikseltä ihanat paikallista muotoilua edustavat vintage-korvikset (puuta) ja yritän poseerata niitä kaikkia tossa kuvassa. Mä rakastan tätä kaupukia!