Tutuntuttu teki monta lasta, kun esikoinen oli kuuden, hän oli kertonut, ettei ole liikkunut minnekään yli sadan kilometrin säteellä kotoa "koska lapset eivät pidä autoilusta", ja kyseinen kotiäiti ei suinkaan asunut missään metropolissa. Ehkä hän sai voimaa metsästä tai sitten hän oli katkera facebookaddikti, joka täytti elämänsä tilaamalla rojua netistä kotiin ja järjestämällä kynttiläkutsuja.
Olen huomannut, että Pikku-Ukkosesta on ihan turhaa sanoa, että hän on sellainen, tällainen tai tuollainen. Tissi-iili on äkkiä oppinut nukkumaan omassa sängyssään, autonvihaaja on rauhoittunut kaukaloonsa, kantoliinassa kiemurtelija hihkuu nähdessään sinisen kangassuikaleen, koska se tarkoittaa retkeä metsään tai ihmisvilinään. Ehkä siitä ei ikinä tule autoilufania, mutta ainakin se oppii sietämään sitä niin, ettei meidän tarvitse jumittaa kotona.
Lauantaina teimme kenraaliharjoituksen pitempää reissuamme varten. Tulimme Pikkiksen kanssa siskolaan Helsinkiin, mistä autoilimme siskon ja hänen tyttärensä kanssa Mikkelin kautta Punkaharjulle, Retrettiin ja Lappeenrannan kautta takaisin Helsinkiin. Ipanat kestivät matkan upeasti muutamalla pysähdyksellä. Mennessä haukkasimme Tertin kartanossa, paluumatkalla löysimme pienen leirintäalueen, jonka uimarannalla vilvoittelimme. Kyseinen paikka oli melko kämäinen, luultavasti konkurssin partaalla nilkuttava yritys, jonka kantava voima oli vuosi toisensa jälkeen alueella majaileva asuntovaunujengi: trailereiden ympärille oli rakennettu pysyvän näköisiä terasseja, kiinteitä kukkalaatikoita ja kestopuupatioita. Laiturit olivat miten kuten kunnossa, mutta järvivesi oli kirkasta ja ranta kovaa, kultaista hiekkaa. Kolmannen ja neljännen kotimaisen kielen puhujat olivat siellä rajantuntumassa hyvin edustettuina, mikä lienee nykypäivää, mutta hieman yllätti minua, joka olen siellä vähemmän liikkunut. Retretin luolasto oli lapsista huippujännä: Pikkis möllötti vaunuissaan pöllönsilmin ja testasi akustiikkaa päästäen päästi välillä sellaisia vauvahihkaisuja, jotka syntyvät, kun vedetään ilmaa sisäänpäin.
Ihan upeaa, jos pystyy tarjoamaan lapselle turvalliset puitteet ja elämään säännöllisyyttä, mutta lasta voi kasvattaa myös seikkailunhaluun, uteliaisuuteen ja joustavuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti