Puutarhuri-keraamikko -sisareni tuli auttamaan Pikku-Ukon ristiäisiin multapussin ja ruukkukassin kanssa. Myönnän, että Pikku-Ukko on vienyt kaiken tarmoni ja talouden muut elolliset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Siskon jäljiltä talven yli henkitoreissaan sinnitelleet huonekasvit voivat tuskin uskoa hyvää onneaan. Varsinkin viimeisillä voimillaan kukkia tusertanut ryppyinen pääsiäiskaktus väisti siskon ansiosta välittömän lopetusuhan. Onko muuten kenestäkään toisesta vaikeaa viedä eläivä huonekasveja biojätteeseen?
Osa huonekasveista tuntuu masokistisesti suorastaan pitävän huolimattomasta hoidosta. Orkideaan sovellan kyökkimetodia.
Ostin ensimmäisen orkideani marketin alerullakosta eurolla. Valitsinn sellaisen rankun, jonka juuret näyttävät hyviltä ja lehdet kimmoisilta. Kukat ja nuput se pudotti melkein saman tien, mutta jäi kuitenkin henkiin.
Keittiössä asusteleva orkidea nostetaan aina ruoanlaiton ajaksi ikälopun liesituulettimen päälle. Siinä se saa kivasti potunkeittohöyryjä lehdilleen. Ehkä se arvostaa myös muuttunutta kuvakulmaa. Keittiönikkuna on länteen. Huone ei ole pimeä eikä valoisa.
Pikku-Ukon kylpypäivinä kylvetän silloin tällöin myös orkidean. Pistän sen pesuvatiin ja ammennan jäähtynyttä kylpyvettä maa-aineksen läpi kunnes vettä on istutusastian yläreunaan asti. Sitten se lillii vedessä tunnin tai pari. Vettyneen orkidean nostan alusvadeilleen ja viimeistään seuraavana aamuna kaadan vadeille valuneen veden pois.
Istutusalustalle en ole tehnyt mitään muuta, kuin lisännyt juurelle kourallisen lepänkäpyjä koristeeksi. Olen suunnitellut karikkeen uusimista noin vuoden. Saatan suunnitella toisenkin, koska tästä ylimalkaisesta hoidosta huolimatta huomasin uuden lehdenalun, ilmajuurenalun ja kuihtuneen kukkavanan juureen on ilmestynyt lupaava nystyrä.
Villiinnyin ostamaan toisenkin orkidean ja kylvetin sen eilen perusteellisesti. Karikkeesta irtosi pesuveteen kummallista, valkoista töhkää, mutta luotan siihen, että uusi orkidea pärjää ilmankin. Ja kenties voi paremminkin kylvetyksen jälkeen. Kukat tykkäävät näemmä vähän kovakouraisemmasta käsittelystä.
5 kommenttia:
Totuushan on, että yleensä huonekasvit eivät kuole kuivuuteen, paitsi minun vesifiikukseni, vaan liialliseen kasteluun. Viime keväänä kuolleelta näyttänyt alppiruusu, jonka juurakon heitin metsän reunaan, olikin elpynyt uuteen kasvuun syksyyn mennessä, samoin taannoin kaksimetrisen yucca-palmun rungon pätkät puskivat kukin lehtiruusuketta kompostin taakse hylättynä.
Kasvien pitäis antaa olla rauhassa. Ja välillä sitten tehdä yllätyshyökkäys viidakkoveitsen kanssa. Kaverin iso lehtikaktus vaan öpötti vuodesta toiseen, kunnes putosi korkealta nurinniskoin ja runneltui. Siitä alkoi ihan hillitön kukkiminen. Säikähti!
Tosi hauskat hoito-ohjeet: http://www.orkidea.fi/, vasemmassa palkissa alareunassa. EI läpinäkyvää ruukkua, EI suihkuttelua ja KYLLÄ kylpyjä.
Sekin on paljon mihin kasvin opettaa. Mulle on sanottu kukkakaupassa, et orkideaa ei tartte laittaa läpinäkyvään ruukkuun eikä upottaa, vaan voi kastella myös juurelle!
Ainakin se läpinäkyvä ruukku on humpuukia, kun orkidea kuitenkin työntää ne juuret sinne muhjuun. Mulla on kompromissi: läpinäkyvissä ruukuissa olevat perhoskämmekät ovat suojaruukuissa.
Lannoitus pitää ottaa nyt kehiin, kun on selvä kasvuspurtti menossa.
Lähetä kommentti