tiistaina, toukokuuta 18, 2010

Pelakuun viettoa ja poikienvärejä

Toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun on pelakuu. Mummunmökin ikkunoilla on valkoinen, malibu-barbien pinkki ja useampi paloautonpunainen. Mummu etsii kokoelmiinsa sävyä nimeltä mårbacka. Se on kuulemma hyvin kalpea, siniseen taittuva vaaleanpunainen.

Siilit kuulostavat pusikkoon piilotetuilta, puksuttavilta höyrykoneilta. Yritämme selvittää, onko käynnissä pitkäveteinen kosiskelu vai jonkinlainen tappelu. Olipa kyse kummasta tahansa, kovin dramaattista meno ei ole, välillä siilit pitävät lounastauon, siirtyvät ruokintapaikalle tankkaamaan ja sitten meno jatkuu. Jos grillaamme tai teemme lettuja, siilit saattavat tulla norkoilemaan nurkille, muutoin ne ilmestyvät illankähmyssä.

Jouduin tekemään ostosreissun automarkettiin. Olin varannut Pikku-Ukolle mukaan kokopotkareita, pari bodya ja plyyssihousut, hattuja,villasukkia, villapuvun (!) ja vuorillisen plyysipuvun. Minä puin, mummu riisui, Pikkis hikoili. Lopulta kasvoin kypsäksi sille ajatukselle, että helteellä vauva ei saa lentävä keuhkotautia ja hankin sille lyhythihaisia bodyja ja puuvillahousut.

Olipa se ostosreissu. Ensinnäkin autoilin kolmatta kertaa Jälkeen Pikku-Ukon Syntymän. No ei siinä mitään, Pikkis on jopa mitenkuten sopeutunut autokaukalossa istumiseen. Mutta kun näin, miten tyttö- ja poikavauvojen vaatteet oli värikoodattu, meinasin häipyä paikalta. Havaintoja:

1) Pilkulliset ovat tyttöjenvaatteita, raidalliset poikien, paitsi jos vaatteen pohjaväri on sininen.
2) Oranssi ja keltainen ovat tyttöjenvärejä.
3) Pojille voi pukea ruskeaa jos se on yhdistetty siniseen.
4) Kaikki neutraalit värit ovat tyttöjenvärejä.
5) Kaunokirjoitus on tyttöjenjuttu.
6) Vain todelliselle sporttimimmille voi pukea sinistä, mutta vaatteen pitää olla selkeästi urheilullinen.
7) Pojille voi pukea pitsijuttuja vain kastetilaisuudessa, muuten se saa homobakteerin ja siitä tulee homoseksualisti, joka tanssii tähtien kanssa.

Olin pieni poikatyttö. Lempivärini oli vihreä. Ostin teininä miestenvaatteita ja käytin dödönä Lumene Luodetuulta. Vihasin syvästi vaaleanpunaista. En käyttänyt mekkoja. Olin puukässässä. Tykkäsin hengailla poikain kanssa. Minulla oli poikatukka ja maastokuvioinen reppu. Ajoin miestenpyörällä. Halusin alkaa metsänhoitajaksi.

Tällä perusteella minusta olisi pitänyt tulla rekkalesbo.

2 kommenttia:

rhebok kirjoitti...

Siilten (sic) kosiskelua olen joskus seurannut. Tapahtumapaikkana takapiha, itse seurasin ikkunan toisella puolella Euroviisuja (hassu muisto). Tilanne eteni niin, että naarassiili nökötti paikallaan puoliksi pallona ja urossiili kiersi sitä ympäri. Siis varmaan ainakin tunnin ennen kuin pääsi yrittämään mitään. Ensiyrityksen jälkeen kiertäminen jatkui, kunnes tilanne keskeytyi siihen että paikalle sattui toinen urossiili. Naaras jäi edelleenkin nököttämään puolipalloksi kun urokset syöksähtivät kohti toisiaan pihan vastakkaisilta laidoilta. Sähinä oli melkoinen, ja siilejä lensi pitkin pihaa. Jossain vaiheessa kilpakosija kuitenkin joutui luovuttamaan, poistui paikalta, ja (uskoakseni) alkuperäinen urossiili jatkoi naaraan kiertämistä seuraavan tunnin ajan. Oikeastaan hyvin jännittävää oli se!

Eiks tää nyt toisaalta mukaile vähän suomalaista baarikulttuuria.

Jenni kirjoitti...

Toi viimeinen luonnehdinta on hyvä! Suomalaista baarikulttuuria hyvinkin!