Olen kirppareilla kummastellut sitä, kuinka vähän vanhat käsinvirkatut pitsit, päärmätyt ja nimikoidut lakanat, pyyheliinat ja tyynyt ja merkatut liinat maksavat. On tietysti mukavaa tehdä halpoja löytöjä, mutta kuka alkaisi virkata parisängynpeitettä kuudellakympillä?
Hiljattain päällystetty nojatuolilleni Ellenille löytyi eilen torin kirpputoripöydältä keinutuolinpeite kuudella eurolla. Iso kasa virheettömiä, nimikoituja keittiöpyyhkeitä lähti antiikkimessusta mukaan kympillä. Ne ovat vieläkin pussissa, koska en raski käyttää niitä!
Parhas aarre oli mutsin asunnon ullakon lattialle hylätty 120cm leveään teinisänkyymme sopiva kaunis pitsipeitto. Pesun jälkeen se kaipaa pientä paikkausta, mutta virkattu pitsi ei purkaudu, eikä peitettä ainakaan tarvitse varoa. Lisäksi painavasta puuvillalangasta virkattu peite on helppo levittää ja peti petautuu kauniisti. Pitkästä aikaa olen taas saanut sängyn aamuisin pedattua, mutta onhan poikanenkin neljä kuukautta ja yhden päivän vanha.
* * *
Parvekkella kylpee sateessa punainen tupakka, ruskea samettikukka ja ruohosipuli. Lojun vihreää näkymää katsellen ja luen kirjaa Maija Isolasta. Valtava maalausinspis iski vuosien jälkeen ja sotkin kymmenkunta paperia vesivärin maagiseen leviämiseen uppoutuneena. Eilen maalasin akryyleillä neljä kirkuvanpunaista meritähteä ja olin onnellinen. Ja siivoton. Maalatessa vaivuin kummaan maalausregressioon. Tein saman kuvan kymmenen kertaa. Tänään tiedän, miten haluan sen oikeasti toteuttaa.
Illalla maalasin vielä akvarelleillä tuorekurkkuja ja olin onnellinen. Tänään keksi ison tölkin gessoa ja valmistin jostakin mukaan tarttuneista kellastuneista kirjansivuista maalausalustoja. Niistä tulee pieniä tauluja tai kortteja. Jos alkaisi oikein köyhäksi, istuisi kotona ja maalaisi kaiket päivät vihanneksia? Ensimmäinen osa ajatusta on jopa helppoa toteuttaa. Voisin vuokrata viljelypalstan ja kasvattaa kesäkurpitsoja ja porkkanoita särpimeksi. Opettelisin ompelemaan tunikoita poljettavalla tikalla. Olisin lapselle läsnä aina kyllästymiseen asti.
Apropos, kesäkurpitsa-porkkanatagliatelle "omasta päästä" valmisuu siten, että höyläät kuumalle paistinpannulle kylmäpuristettuun rypsiöljyyn pari isoa porkkanaa ja kesäkurpitsan. Pitkät nauhapastamaiset soirot ovat kivoja. Muista kuitenkin, että kesäkurpitsaa ei tarvitse juuri kypsyttää, joten lisää se vasta sitten, kun porkkana on lötkistynyt. Paista siis soirot öljyssä al dente, lisää kourallinen auringonkukan siemeniä, kourallinen kurpitsansiemeniä, kourallinen fetakuutioita, mausteita ja loraus ruokakermaa. Kumma kyllä, ruoka maistuu pastalle, sienille ja kanalle, vaikka juuri niitä sen joukossa EI ole. Vegaani voi varmaankin korvata ruokakerman jollakin maidottomalla valmisteella. Marinoidut tofukuutiot käyvät varmasti hyvin fetan tilalle. Nopea ja kiva kesäape on tuo, ehkä jopa jonkinlaista superfoodia, nyt kun asiaa ajattelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti