Tänään ei ärsytä mikään, mikä huomionarvoisena seikkana ylöskirjattakoon. Tonttu simahti seitsemältä ja heräsi sitten aamukuuden jälkeen. Soseita päristettiin ympäriinsä, ja viisi millillitraa banaania päätyi vahingossa ihan vatsalaukkuun asti.
Lueskelen Anita Konkan Halujen puutarhaa ja koska imettävien äitien libido on tavallisesti melko länässä, tuntuu viettiensä repimien ibizalaisten touhut suorastaan eksoottisilta. Teoksen tuntu on samantapainen kuin Nina Banerjee-Louhijan Tiikerinhetkessä, varmaankin siksi, että yksi ristiriitaisista keskushenkilöistä on voimakastahtoinen ja tunnustettu taiteilija, joka asuu ulkomailla. Anita Konkan kirjassa on kyllä rutkasti enemmän seksiä, ja ihmisten käytös eläimenkaltaista kukkoilua ja pöyhistelyä. Minua viehättää myös alatyylisten ilmausten mutkaton käyttö. Rosa runkkaa puutarhassa ja Paulakin käy paskalla mutkattomasti kuin kissa. Ha haa! Kannen suunnittelija on oivaltanut kirjan hengen valitessaan kuvaksi Hieronymus Boschia, tai sitten Anita Konkka on itse valinnut kuva-aiheen.
Aamua varjostaa vain muutama "pitäisi". Pitäsi varata laivamatkat Tanskaan. Pitäisi imuroida, muuten eteiseen saa ainakin maaperän puolesta kylvää ruohon. Pitäisi maksaa vauvan vesimaksu. Isännöitsijä karhuaa jälkimmäistä takautuvasti töksähtävällä kirjeellä, joka saa meidät tuntemaan itsemme kavaliksi rikollisiksi. Asuntokohtaisten vesimittarien asentaminen olisi muutenkin reilua, koska me pesemme pyykit tuvassa, josta maksamme, ja käytämme muutenkin vettä hyvin säästeliäästi - ja maksamme vielä siitäkin. Ylipäätään kummastelen isännöintitoimiston tapaa kohdella palkanmaksajiaan niin kuin älyttömiä holhokkeja. Viestintä on herkkä asia, minuun tepsii imperatiivi vielä tavallistakin huonommin. Julmistun. Alan väittää vastaan. Värisytän sieraimiani ylimielisesti ja dramaattisesti kuin lipizzalainen.
2 kommenttia:
Ihana tonttumyssy! :)
Ja pitääkö muuten vauvasta maksaa ihan aikuisten vesimaksu?
Jeps, sama hinta, ja vieläpä takautuvasti.
Lähetä kommentti