sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Ja kansaa kussa löytänen / niin jäykkää kuin on Hämehen

Dear kotikaupunkini Hämeenlinna,

Suhteeni sinuun on perin ristiriitainen. Olet kaunis, rauhallinen, vanha hallinto- ja koulukaupunki, jota Vanajavesi hyväilee. Aulangon puistometsä on keväisin vuokkoisa, rantareitillä olen nähnyt tyyneimmät kesäillat, ryhdikästä Linnaasi paistattelee punaisia kylkiään auringossa kajakkilaiturini vastarannalla.

Saimme tilavan ja kauniin asunnon talosta ja alueelta, joka on sijainniltaan ja hegeltään verraton. Naapurit ovat mukavia, kaikki lähellä. Puolen kilometrin säteellä on pääterveysasema ja neuvola, kolme kauppaa, elokuvateatteri, kolme ravintolaa, uimaranta ja kajakkivarasto, rautatieasema, teatteri, elokuvateatteri, konserttisali, taidemuseo, maakunta-arkisto ja puistometsä lenkkipolkuineen.

Kun tänä aamuna kävelin toritapahtumaan, olin kuitenkin sinuun niin perin juurin kyllästynyt. Katusi olivat autiot kuin ydintuhon jälkiltä. Yhdeksältä alkaneessa toritapahtumassa oli 10.30 sairas pulu, joukko tupakoivia kääkkiä, jotka eivät koskaan poistu torilta, yksi tuunattu auto ja minä lastenvaunujen kanssa. Ostin kahvin ja päivittelin tilannetta kahvilan pitäjän kanssa. Sitten torin laidalle ilmestyi vihreähattuinen pelle, ämyreistä alkoi kuulua Suurlähettiläät ja minä pelastauduin kotiin.

Eilisellä teatterikirppiksellä oli naulakollinen vaatteita ja yksi kirpputoripöytä. Olin kutsunut vieraitakin nauttimaan hulinasta ja epäilin, ettemme lastenvaunujen kanssa pääse edes lähelle tapahtumaa. Olin väärässä. Onneksi vieraat tulivat ennen kaikkea tapaamaan meitä ja vauvaa. Teatterikirppis ja torielämä huvitti heitä, tulivathan he vasiten Helsingistä tänne humuun. 

Haaveilin asunnosta vanhassa talossa, kaupungin keskustassa ja sain sen. Sittemin olen miettinyt, mikä tekee kaupungin. Palveluiden läheisyys on toki yksi tekijä, mutta sunnuntai-aamuna ja arki-iltoina ennen kaikkea elämä, tapahtumat, ihmiset. Juuri niitä ei ole pahemmin näkynyt, ja olen alkanut miettiä, enkö voisi nauttia samasta arki-iltojen ja sunnuntai-aamujen kuolemanhiljaisuudesta esimerkiksi Rantasalmen kirkonkylällä, Ristijärvellä tai Pieksämäellä? Asuminen olisi halvempaa, odotukset pienemmät ja ihmisetkin kommunikaatiohakuisia.
5. Ei impee missään rakkaampaa,
ei siveempää, ei jalompaa,
|: kuin Hämeen valkotukkainen,
tuo sinisilmä neitonen
on rusoposkinen.:|

6. Ja kansaa kussa löytänen
niin jäykkää kuin on Hämehen,
|: niin vakavaa, mi auraltaan
ei suotta siirry milloinkaan,
halveksi säätyään.:|

7. Jos miestä missä tarvitaan
maan eestä vaikka kaatumaan,
|: niin uljaita on urhoja,
on järkeä, on kuntoa,
jos toimeen tartutaan.:|

5 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

Niin, no Turkuun verrattuna jopa Hämeenlinna käy. Ei kunnolla identiteettiä, ei historiaa, eikä merenrantaakaan, mutta hei - se ei ole sentään Turku.

Okei, onhan siellä se 'linna'. Ihan kuin Tampereellakin on Sulka'vuori'.

Lykkyä.

Utumies kirjoitti...

kamalaa, huomasin juuri että esittämieni laatukriteerien valossa minä oikeastaan asun Turussa.

Jenni kirjoitti...

Hämeenlinnahan evakuoitiin aina välittömästi vaaran uhatessa. Siksi sitä ei ole ikinä puolustettu piiritystilanteessa. Mistä tuleekin mieleen, että riittääkö torni ja vallihauta tekemään linnan? Ja miksi sitä iso tiilirakennusta sitten pitäisi kutsua?

Utumies kirjoitti...

Näen että yrität harhauttaa minua semantiikalla, mutta en astu tuohon ansaan.

Jos se kerran olisi oikeasti linna, niin kai se näkyisi kaupungin nimessäkin jo, häh?

Jenni kirjoitti...

Utumies - aina skarppina. Tilasi diagnoosi on "henkinen Turku".