sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

Anonyymit purktivistit

Hei vaan! Olen Jenni, purktivisti.

Minulla on parantumaton tarve siirtää elintarvikkeet, taloustavarat, napit ja nauhat pois alkuperäispakkauksistaan, uusiin rasioihin, tölkkeihin, peltipurkkeihin, paperipusseihin, arkistomappeihin tai karkkilaatikoihin. Korput ovat siirtyneet paperipussista siniraidalliseen peltipurkkiin. Krutongit löytyvät kirkkaankeltaisesta lakritsapurkista. Hieno- ja palasokeri ovat pienissä ilvestölkeissä. Kermanvärinen emalipänikkä kätkee sisäänsä vehnäjauhoja. Pesupähkinät ja konetiskitabletit ovat omissa lasipurkeissaan.

On sanomattakin selvää, että purktivistin siivouskomerossa tai kuivatarvikekaapissa ei navigoi kukaan muu, kuin purktivisti itse, sillä purktivismi ja vimmainen tarve liimata etikettejä eivät kuulu samaan oireyhtymään. Jälkimmäisen kultakausi päättyi, kun dymonauhan käyttö väheni. On suorastaan hengenvaarallista yrittää selvitä purktivistin taloudessa ominpäin, siinä voi mennä pyykkipulveri sekaisin hienon sokerin kanssa. Kylpyhuoneessamme on esimerkiksi kolme, samanlaista, kukallista peltipurkkia, mutta vain yhdessä on partahöyliä. Useinmiten Ukkoseni joutuu avaamaan ainakin kaksi purkkia löytääkseen ne ja silloin käydään usein läpi suomen kielen vähemmän tunnettua, jalasjärveläistä murresanastoa.

Purktivisti tietysti hallitsee tätä maailmankaikkeutta suvereenisti. Ai mitäkö on punaisessa Paula-peltipurkissa? Ei ainakaan kahvia. Siellä on korppujauhoja. Lääkkeet ovat oranssissa leipälaatikossa, vihreässä on hehkulamppuja ja isossa, ruostuneessa peltirasiassa on serviettejä ja kruunukynttilöitä. Keksirasiassa on ompelutarvikkeet, suklaarasiassa tarroja ja kiiltokuvia.

Purkittamisvimma on palvellut ennen kaikkea estetiikkaa: alkuperäispakkaukset ovat harvoin niin kauniita, kuin sisältönsä. Vasta lasipurkissa kimalteleva kidesokeri pääsee oikeuksiinsa, ja pavut ne vasta kauniita ovatkin! Vähemmän visuissa mökeissä purkittaminen on ollut hygieniakysymys: kaksi milliä lasia ja puoli milliä peltiä on pitänyt kosteuden, hiiret ja muut öttiäiset erossa elintarvikkeista.  

Eilen löysimme kirpputorilta hurjan ison karhulan keittiötölkin. Tiedä häntä vaikka panisin sinne lankakeriä.

5 kommenttia:

Norppa, Noora kirjoitti...

Purkit ihania, alkuperäispakkaukset rumia. Eihän esim. tylsän punaisessa hapankorppupakkauksessa ole mitään romanttista tai koskettavaa. Sen sijaan että voi avata esim. kauniin tunnelmallisen peltirasian, niin kokonaiselämys kasvaa aivan uusiin mittasuhteisiin.
Itselläni purkkien suhteen on omituinen ongelma...haluaisin että ne olisivat aina täynnä. Vajaa purkki näyttää niin..*huoh* surullisen vajaalta. :)

Mymskä kirjoitti...

Hei, olen Mymskä. Olen purktivisti.
Kammoksun erityisesti avattuja kartonki- tai (iik) muovipakkauksia.

Olen puritaani-purktivisti, enkä voi laittaa vehnäjauhoja karkkipurkkiin tai korppuja sokeripurkkiin. Kaikki muut kuin elintarvikkeet voi sijoittaa muihinkin kuin niille alunperin tarkoitettuihin purkkeihin; napit voi ilman tuskaa siirtää lakupurkkiin.

Reeta kirjoitti...

Liityn anonyymeihin purktivisteihin, joskin addiktismini ei ole vielä kovin huolestuttavalla tasolla ;) Keräilen kyllä peltipurkkeja, mikä sinällään voi lisätä purktivismiyttä!

Mari kirjoitti...

No nyt löytyi nimi tälle syndroomalle. Olen siis purktivisti. Erityisesti rrrrrakastan punavalkoisia peltipurkkeja.

Ja koska keittiöni on kerran kokenut jauhopunkkien inhan hyökkäyksen, purktivismini on nykyään täysin oikeutettua, yksikään ötökkä ei tuhoa minun kuiva-aineitani enää!

jospa kirjoitti...

Täällä myös purktivisti ilmoittautuu! Meillä vasta "ystävämme" jauhokoisa sai muutkin perheenjäsenet hyväksymään taipumukseni, mutta sitten minua ei olekaan pidätellyt enää mikään.... :D