Tällaista on arjen ilmastopinnaus.
Tiskipöydän alla on vaimon vaatima fiksu roska-astia, jossa on omat lokeronsa sekajätteelle, energiajakeelle, metallille ja biojätteelle. Mutta nyssyköitä ulos viedessään mies sujauttaa kaikki sekäjäteastiaan. Ei kai muija huomannut?"Houkuttaa tehdä nopeita johtopäätöksiä. Onko kierrätys, eli kotitaloudessa syntyvän paskan pipertäminen omiin lokeroihinsa, on muijain touhua? Onko se Hellmanin mielipide vai hänen näkemyksensä siitä, kuinka tavallinen tai tyypillinen suomalainen mies toimii?
Draaman kaari vaatii, että asiapitoisen jutun lopusa palataan alun hassunhauskaan "Justiina ja Pekka" -teemaan:
Kätevä emäntä taittelee[kin] oman biojätepussinsa Hesarista, jokas sitä paitsi palvelee kompostoinnissa tarvittavana kuivikkeena.Buu, Hellman. Justiinan ohi on aika mennyt, nykyaikainen mies ei tarvitse muijan valvontaa ymmärtääkseen, miten huushollauksessa tehdään ympäristötekoja. Koti on myös miehen koti.
Kunhan vaimo vielä muistaa valvoa, että mies todella pudottaa pussin biojäteastiaan.
7 kommenttia:
Ukkonen vähän tyrmistyi tästä jutusta. Ehkä siksi, että hän on perheemme origami-mies ja taittelee harsovaipat ja biojätepussit.
Ukkini, 81, on muuten kierrätyksen ja luomun kiihkeä kannattaja.
Mutta varmaan aika monessa kodissa, kuten myös meillä, muija on se joka organisoi kierrätyksen ja myös vahtii, mitä mihinkin laatikkoon laitetaan.
Valitettavasti.
Ääh. Miksi huushollaus on edelleen rouvain kontolla? Kotirintamamiehet! Astukaa esiin!
Jos en ehkä olekaan kelpoisa kantamaan rintapielessä kotirintamamiehen pihakoivunlehvätunnusta, hiukan ihmetyttää moinen. En oikein osaa luoda mielessäni edes stereotypiaa kierrätyksen sukupuolirooleista. Johtuneeko siitä, että nykykäsityksen mukainen kierrättäminen on sen verran uusi asia (ysärijuttu?), että muutkin kliseiset roolit olivat sen valtavirtaistuessa jo ohentuneet tai jopa hävinneet. Jos taas ajattelen vanhempien sukupolvien miehiä, useimmat tuntemani olivat tai ovat omanlaisensa kierrätyksen mestareita - siinä missä vihreästi tiedostava nykynuoriaikuinen vie pilalle rikkoutuneen pienkoneen asianmukaiseen kierrätyspisteeseen, hänen vaarinsa tai isänsä purkaa sen ja ottaa talteen kaikki pienet ruuvit ja liittimet. Niitä kun voi joskus tarvita. Nämä kaksi kierrätysnäkökulmaa kun saadaan kohtaamaan, tulos on jo aika hyvä.
Hyvärinen: tuota vanhanajan kierrätystä juuri tarkoitin, ja se on tyypillisesti ollut (maaseudun) kätevien isäntien heiniä. Ukkini autotallin materiaaleilla voitaisiin rakentaa paritalo tai käyttökuntoinen traktori. Takana on perisuomalainen nuukuuden hyve. sitten on mistä ottaa, kun tarvitaan, ei tarvitse mennä raha kourassa kauppaan. Jos ei omasta takaa löydy, niin ehkä naapurilla on. Tätä ei edes kutsuta kierrätykseksi, vaan maalaisjärjeksi.
Toinen ukkini on taas tyrmistynyt jätemaksuista. Jemmaamalla, polttamalla, kompostoimalla ja vahtaamalla ylipakattuja tuotteita hän on varmaan jätteiden osalta onnistunut kitistämään hiilijalanjälkensä aika pieneksi... Lastiikkapussit, foliovuoat, narut, tölkit ja lasipurkit käytetään moneen kertaan.
Onneks mä en lukenut tota. Mua ois hävettänyt fiksujen miesten puolesta. Niitäkin varmaan hävetti.
Varmasti joissain perheissä tämän tekee nainen, joissakin taas mies. Olen läheltä seurannut poikakommuunia jossa kaikki tekevät.
Voi huoh! Mutta nyt muutun positiivisemmaksi, ja olen iloinen että asiasta kirjoitetaan ja niin moni ihminen kuitenkin on asiasta kiinnostunut. Hyvä ihmiset!
HEAR HEAR, Norppa.
Lähetä kommentti