Tai on, mutta ei tässä jutussa.
Väne ei nimittäin ole tottunut lapsiin. Naapurin 11-viikkoista poikaa se nuolaisi pari kertaa nyrkistä. Kuvittelisin, että pidättyväiseltä mammanpojaltamme se oli osoitus jonkinlaisesta ystävällismielisestä huolenpidosta ja hoivasta, sillä Väne ei nuole kuin lähimpiään ja heitäkin todella harvoin.
Tai sitten se maisteli kiinnostuneena hapanmaitotuotetta, jota poika oli hetkeä aikaisemmin pulauttanut nyrkeilleen ja rinnuksilleen. Mmm. Jogurttia.
Liikuvia lapsia Väne ei siedä. Varsinkin meidän liikkuvat sukulaislapset ovat tavanneet tehdä uhkaavia huitomiseleitä ja karjuneet kuin simpanssit Vänelle, kielloista huolimatta.
Väne on reagoinut vaanimalla, valehyökkäämällä ja paimentamalla näykkäyksin. Se on pyrkinyt murjottamaan alfanaaraan kylkeen. Lähestyville simpansseille se on murissut ja irvistellyt.
Tähän asti olen käyttänyt eristysrangaistusta ja koettanut tietysti komentaa mukulat jättämään koira rauhaan.
Nyt pitää sitten laatia toimintasuunnitelma. Liikkumaton vauva ei varmasti provosoi Väinössä minkäänlaista uhkaavaa käytöstä, mutta liikkuva lapsi onkin jo toinen juttu. Suunnittelen seuraavia toimenpiteitä:
1) Koiralla on oma paikka, jonne lapsi EI SAA mennä ikinä. Tämä onnistunee niin, että pystytyän matalan verkon kahden huoneen välille tai johonkin nurkkaukseen Vänen luut, ruoka-astiat, peti ja lelut ovat tässä tilassa ja se pääsee sinne rauhoittumaan. Ideana on se, että paikka ei ole eristetty, vaan rauhoitettu, ja sieltä näkee hyvin ympäristöön.
2) Väne opetetaan väistämään lasta.
3) Lapsi opetetaan käsittelemään koiraa ilman simpanssimaisia huitomis - karjumis - repimis - irvistelyelkeitä.
4) Koiraa palkitaan, kun se on rauhallisesti lapsen lähellä. Lasta hoidetaan niin, että koira saa olla mukana, eikä sitä koko ajan komenneta pois lapsen läheltä.
Onko kellään asiasta kokemuksia ja ideoita?
Väinö on kuusi. Sillä on jämäkkä kuri ja koiran paikka perheessämme. Väne ei saa olla makkarissa, eikä siinä tilassa, missä alfanaaras ja Ukkonen ruokailevat, eikä se saa olla ensimmäisenä vastaanottamassa vieraita, menossa ovista jne. Koiraa on myös totutettu kaikenlaisiin myös sille itselleen epämieluisiin tilanteisiin: automatkustukseen, hammaskiven poistoon, juniin, liienteeseen, kansanjoukkoihin, kirjaston takahuoneessa yksin oleiluun, kynsien leikkaamiseen, pesuun, takkujen poistoon.
Ideamme on ollut, että se tulee tilanteisiin käskystä, ei pannasta repimällä. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että meillä on aika erinomaisesti käyttäytyvä koira.
Fakta kuitenkin on, että lapsiin se ei ole tottunut ja valehyökkäykset ja näykkiminen ovat kamalan inhottavia piirteitä. Meillä ei ole ollut tarpeeksi tilanteita, joissa tapoja voisi kitkeä pois. Yhtenä kesäpäivänä oltiin jo lähellä onnistumista, kun siskontyttö (2,5) talutti koiraa koko päivän. Vänehän ei vedä eikä ryntäile ja kulkee kiltisti kenen tahansa mukana. Ajattelin, että koiria pelkäävälle lapselle ja lapsia pelkäävälle koiralle tämä kokemus saattoi olla aika myönteinen.
Lisää paukkuja kasvatukseen kaivataan. En halua ottaa riskejä, ja minusta on idioottimaista luopua pitkäaikaisesta lemmikistä varmuuden vuoksi. Yhtä idioottimaista kuin ottaa riski siitä, että koira puree liikkumaan opettelevaa toukkaa nassuun jonakin sellaisena hetkenä, kun "äiti on vähän väsynyt".
4 kommenttia:
No kuullostaa kyllä siltä, että on hyvin epätodennäköistä että Väne suhtautuisi mitenkään vihamielisesti vauvaan. Jos sillä on paikka laumassa noin hyvin hallussa ja muutenkin käytöstavat, se on varmasti helppo totuttaa vauvaan, sama toisinpäin.
Minä totutin vauvan kissoihin ja kissat vauvaan ja meni ihan loistavasti.
Ystävälläni on 5-kuinen vauva ja kolme koiraa(ei aina niin hyväkäytöksistä edes) jotka tajuavat loistavasti, että vauva on vauva ja mielellään päivystävät lähellä, missä vauva makailee ja ikäänkuin toimivat lapsenvahteina.
Toisen tuttuni koira(iso uros- rottweiler) otti tavakseen maata vastasyntyneen vieressä sängyllä, pitää käpälää vauvan jalan päällä ja tuijotella lempeästi. Siis isällistä hoivaa. Jos vauva rääkäisi, rotikka juoksi ilmoittamaan äidille, että tule äkkiä hoitamaan pentuasi!
Tämä rottis tuli taloon vuotiaana ongelmakoirana, ei ollut koskaan tottunut lapsiin eikä sitä päästetty yleensä edes ihmisten luokse. oman lauman vauvaan se sopeutui hienosti ja halusi suojella tätä.
Voihan se mennä miten vaan, mutta en usko, että teille tulee ongelmia.
-minh-
Pitää työstää tätä, ettei ite ainakaan pahenna tilannetta niin, että antaa vahingossa koiralle vääränsuuntaisia käskyjä ja signaaleja.
Olen jotenkin tähän asti ajatellut, että Väne ehtii tottua vauvaan pikkuhiljaa, mutta ehkä jotain ohjetta olis vielä hyvä saada.
Väinöhän on siis shetlanninlammaskoira? Vanhemmillani on/on ollut shelttejä ja yksikään niistä ei ole ollut ns. lapsikoira. Jokainen niistä on pelännyt pieniä lapsia (ikäraja on tuntunut olevan n. 10 v.), mutta ei ole kuitenkaan ollut aggressiivinen vaan lähinnä pyrkinyt edeltä pakoon. Nykyiset koirat pelkäävät kyläileviä lapsenlapsia niin roimasti, että siinä huoneessa, johon ne turvaan oven taakse laitetaan, haisee todella voimakas tassuhiki lapsenlapsien lähdettyä! Mutta vanhempieni koirilla tilannetta saattaa toki vaikeuttaa se, että pienet lapset eivät ole jokapäiväisyys vaan lähinnä vierailevia tähtiä, joten tottumista ei pääse tapahtumaan.
Yksi kuulemani keino lievittää alkujärkytystä on se, että isä tuo synnäriltä kotiin riepuja/vaatteita, joissa on oman vauvan tuoksua ja niitä sitten tarjotaan koiralle ihmeteltäväksi. Näin vauvan tullessa kotiin siinä on ainakin jotain jo entuudestaan tuttua, joka saattaisi herättää koirassa tunteen siitä, että vauva kuuluu laumaan. Muuten jo suunnittelemasi toimenpiteet ja Väinöllä oleva selkeä paikka laumassa kuulostavat hyviltä, joten uskoisin kuitenkin, että suuria ongelmia ei pitäisi tulla. Onnea "laumaannuttamiseen"!
Samoilla linjoilla, kuullostaa että ihan oikeilla linjoilla olette. Täytyy myös muistaa, että "oman lauman lapsi" on vähän eri kun kylään tulevat vieraat lapset.
Koiralle on tärkeää, että on oma paikka minne perheen pienin ei pääse ja kun itse on valvovana aikuisena läsnä niin homma sujuu varmasti hyvin kun lauma tottuu toisiinsa. :)
Lähetä kommentti