keskiviikkona, tammikuuta 20, 2010

Saavuta äitiyslmalla jopa 75% tuuheammat ihmissuhteet!

Ihmeellistä, elähdyttävää, ilahduttavaa!

Olen vasta oivaltanut, miten länässä ja lytyssä koko sosiaalinen elämäni on ollut. Töistä kotiuduttuani olen elbaillut kotona miltei erakkona, jotta jaksaisin taas suoriutua yhdestä työpäivästä. Ihmissuhteet ovat kuihtuneet kaikkien hyvistä aikomuksista (pitäisi ehdottomasti joskus nähdä) huolimatta.

Välillä oikein laskin ystäviä. Ei tarvinnut ottaa varpaitakaan avuksi. Suretti. Ahdisti. Pelotti.

Nyt, äitiysloman alettua olen ottanut takaisin menetettyjä vuosia. Olen paitsi tutustunut uusiin ihmisiin, myös ottanut yhteyttä vanhoihin, kyläillyt ja käynyt kylässä ja nauttinut täysillä erilaisten tyyppien kanssa istumisesta, tekemisestä ja puhumisesta. Varsinkin puhuminen, kälättäminen ja maailmanparannus sekä huonot vitsit ovat henkistä superfuudia, josta tulee valtavasti hyvää energiaa. 

2 kommenttia:

jospa kirjoitti...

Molen kade! Mä pelkään jo nyt, miten sosiaalinen erakko musta tulee, kun vanhempainvapaa koittaa... oon muuttanu tänne sikakauas kaikesta työn perässä ja 99% ystävistäni on työkavereita. Paikallisia pikkulasten vanhempia en juuri tunne ja omat sukulaiset + suurin osa ystäväpiiristä asuu satojen kilometrien päässä. Toisaalta kai sitä sit ehkä tutustuu joihinkin äiti-merkkisiin tyyppeihin, mutta koska niistä tulee mulle tällä hetkellä mieleen lähinnä joku lokalutuset/tammitepsukat -tyyppinen nettipalsta, niin pakko myöntää että vähän pelottaa... :)

Jenni kirjoitti...

"Helmimammat" eivät täälläkään sytytyä. Ongelmana on myös ollut, että muutettuamme Hämeeseen kaverit ovat jääneet eri paikkakunnille, eikä uusia ihmissuhteita ole oikein syntynyt - työkiireet näetsen. Nyt on tilanne onneksi parantumassa: liityin marttoihin, perustin työkaverin kanssa työporukan ompeluseuran ja synergiaa on löytynyt naapurista, jolla on 11vk vanha poitsu.

Pidän kyllä ihan valtavan tärkeänä sitä, etten erakoidu kotiin. Lähimmät kaverit ovat Hesassa ja Tampereella, noin tunnin junamatkan päässä, joten toivon jaksavani liikkua Kirvisen kanssa ihmisten ilmoille. Olen myös hirmu iloinen siitä, että asumme kaupungissa. Pyörävarastosta putkahdetaan keskustan ihmisvilinään hyökkäysvaunujen kanssa! Ei tarvitse kaivaa ensin toyotaa hangesta.