Pagistaan kirjoitti tekstissään "Yhä harvempi, yhä enemmän" työelämän yleisestä kurjistumisesta oivaltavasti. Olen itse kokenut "nyt lähtee homma lapasesta" -tunteen. Silloin työ tuntui muuttuvan liian nopeasti ja hallitsemattomasti vaativampaan suuntaan. Lyhyt sairausloma (kaksi viikkoa) ja käynnit työpsykologilla auttoivat ottamaan tilanteen hallintaan ja puolen vuoden päästä aloin jopa uskoa, että muutos oli positiivinen ja tuntea, että elämänhallinnantunne palailee. Tähän auttoi myös työkavereiden myönteinen asenne. Heidän puoleltaan kokemani hiljainen hyväksyntä muuttui omassa kokemuksessa valtavaksi tsempiksi. Loppuvuodesta työnteko oli kunta-alan kriisitunnelmista huolimatta positiivinen. Vuodenvaihdetta lähestyttiin työväenlauluja laulaen ja mustaa huumoria viljellen. Syksy oli rankka, mutta opin paljon itsestäni, siitä, millaisia sudenkuoppia itse itselleni työssä viritän - sen lisäksi, että työnteko oli välillä naurettavaa rimpuilua. Ja sitten jäinkin äitiyslomalle.
Ensimmäiset huomaamani asiat äitiyslomalle jäätyäni ovat liittyneet omaan mielialaan. Olen selvästi parempi ihminen, ystävä ja vaimo. Pään ympärillä oleva vaijeri on löystynyt. Kodin askareet eivät tunnu vastenmielisiltä, joltain, joka pitää jättää tekemättä, että ehtii nukkua, että jaksaa taas töissä. Päinvastoin! Pienetkin jutut ovat merkiyksellisiä. Astianpesuaineen tuoksu. Huonekasvit. Se, että voi kävellä hyvin hitaasti koiran kanssa ihmeellisessä talvimaisemassa. Jaksan myös lukea, katsoa elokuvia, ottaa asioista selvää, kirjoittaa, tehdä käsitöitä, olla yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin, hoitaa koiraa, hoitaa itseäni. Naurettava yksityiskohta: minua huvittaa meikata, ennen kuin lähden liikkelle, toisin kuin viimeisinä työkuukausina. Minusta tuntuu tärkeältä näyttää kivalta.
Olen pohdiskellut työelämää ja toimeentuloa paljonkin. Pari päivää sitten Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan ruoan hinnasta ja pystyi minusta melko hyvin näyttämään toteen, että vajaan kahdensadan euron kuukausittaisilla kustannuksilla syö hyvin, ellei osta puolivalmisteita ja leipoo omat leipänsä.* Mihin muuhun tarvitsen rahaa?
Asumiskustannukset ovat tietysti näillä leveysasteilla iso menoerä. Olemme velattomia sitten, kun Kirvinen muuttaa pois kotoa - edellyttäen, että molemmat käyvät koko ajan töissä. Toinen vaihtoehto olisi tietysti lähteä periferiaan. Liikkumiskustannukset ovat keskustassa alhaiset, kun kaikki palvelut ovat hyökkäysvaunujen saavutettavissa, mutta asuntomme hinnalla saisi vaikkapa kartanon Rantasalmelta tai neljä mummonmökkiä Pieksämäen keskustan tuntumasta.** Silloin voisimme myös kerätä ja kasvattaa osan ruoasta itse, sieneen ja marjaan pääsisi jalan.
Muita menoeriä ovat laajakaista, sanomalehti ja puhelin. Kauneus ja terveys (siis lähinnä vaatteet, joita saa kyllä hyvin halvallakin, ja kallis kampaaja, johon olen mielistynyt, sekä edullinen melonta ja lenkkeily ja kallis Pilates). Lemmikeistä koira on isompi menoerä, sen eläinlääkärikustannukset ovat korkeita, mutta toki hyvin ajoittaisia. Autonpito maksaa, meillä niitä on useampi harrasteauto, yksi käyttöauto ja itselleni hankin yhden varalle. Ukilta. Halvalla. Se on vuodelta 1987 ja sillä on rutkasti tunnearvoa. Ukkosen huomattava ja karttuva äänilevykokoelma on tietysti menoerä, mutta osan siitä voisi periaatteessa realisoida. Käytännössä Ukkonen mieluummin möisi jonkin vähemmän tärkeän sisäelimensä. Kirjat saa kirjastosta, ostan nykyisin hyvin vähän kirjoja, ja vain tiettyjä, merkityksellisiä teoksia. Hyllyssä ei ole yhtään sellaista nidettä, jotka ovat ihan ok, mutta joita en koskaan lukisi uudelleen.
Työstä kokonaan luopuminen ei tunnu mielekkäältä. Olen niin perin luterilainen, että tuntuu tärkeältä hankkia oma toimeentulo. Työ tyydyttää myös kunnianhimoa, antaa sopivasti vastusta ja siellä tapaa aivan hulvattomia ihmisiä, tiskin molemmilla puolilla.
Muutamalla, rohkealla ratkaisulla voisimme kuitenkin tulla toimeen paljon vähemmällä ja olla enemmän metsästäjä-keräilijä -perhe, paino viimeisellä sanalla. Voisimme viettää aikaa kolmestaan ja ystävien kanssa, kotona tai maailmalla.
*)Itse panostaisin vielä juureksiin, riistaan ja hapanmaitotuotteisiin.
**)Sillä kieltämättä edullisella hinnalla, jolla äiti omansa osti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti