Pomin kollaasiin uuden keittiön tunnelmia ja äitiyslomafiiliksiä. Väriteemana on punainen, musta, harmaa ja valkoinen. Värit on poimittu verhosta, joka näkyy parissa kuvassa (tikkurilan kartalla värien nimet ovat harmaa: Valamo, punainen: Marmeladi ja valkoinen: Höyry). Äitiyslomamottona "kissaeläimet ovat hyviä emoja".
Ulkona on käsittämättömän kaunista: jokainen oksa on kuurasta pörhöllään ja sumu virkkailee lisää pitsiä pintojen peitoksi.
Tajusin tänään, että olen virallisesti kotirouva! Leivon uuden tittelin kunniaksi sämpylöitä ja pyrin olemaan ehtoisa. Virkkaan, puhun rauhallisella äänellä, luen aikakausilehtiä aino-tossuissa ja viikkaan vauvanvaatteita. Sitten pudotan melkein toimintakelvottomasta oikeasta kädestäni öljyä puhtaalle liinalle ja kuulen, kuinka joku sihisee saatanaa minun äänelläni.
Ohoo! Ehtoisuuteen on vielä hintsusti matkaa. Tai sitten enemmän.
6 kommenttia:
eikun ehtoisuus on just sitä että se 'saatana' tulee pehmeällä äänellä! Justiin tuossa ompelun lomassa huomasin, että muutama kirosana aina silloin tällöin lipsahtaa mutta entistä hellemmällä ja söpöilevämmällä äänellä (liittyen siihen mitä ompelin joka on ihan uskomatonta hömppää)...
Mutta ihanaa, että jollakin muullakin on nykypäivänä vielä varastohyllyjä eikä pelkkää Lundiaa! (ja anteeks jos noi onkin Lundiaa eikä varastohyllyä)
Ja kyllä muuten olet huiman vetävän näköinen kissaeläinkuosissa, mä en tohon pystyis!
(Tajusin muuten juuri, että ollaan (todennäköisesti, jos nyt kaikki menee niinkuin näyttää) kohta yhtä aikaa vanhempainvapaalla, pitäiskö koittaa treffejä jossain joskus? Mähän en missään äitipiireissä oo liikkunu niin oon ihan ula-osastoa...)
Moi Jospa ja on se tuunattua lundiaa:D
Virkkasin tuossa nukenvaatteita yhdelle kirpputorilöydölle ja totesin, että kirosanojen muriseminen pehmeän äidillisellä äänellä kuulunee suomalaisen äiteen hahmoon siinä, missä pullantuoksukin ja kyky avata jäätyneet vesiputket föönillä ja hiuspinnillä.
Äititreffit! Excellent! En ole osannut etsiytyä äitipiireihin, mutta mikä estää muodostamasta omaa?
Kiitos maanantaini pelastamisesta - ihan hulvaton kirjoitus:D
Ole hyvä vaan, Arle, ei se pahasti pielessä voinut ollakaan, jos se tällä jo koheni:D Ja kiitos!
ooops, oishan tosta pitäny heti huomata, että noi pystypuut on höylättyä puuta... :)
Kotiäitiys on vaan sana... Minulta kysyttiin taannoin olenko yksinäinen kun olen vauvan kanssa kotona yksin vieraalla paikkakunnalla. Piti miettiä hetken ketä se kysyjä tarkoitti.
Lähetä kommentti