Vauva on hiljaa. Oikoo välillä vähän itseään ja ruuvaa öisin päälakeaan lantionmaljaan niin että kipinöi.
Olen pesinyt makuuhuoneeseen kannettavan kanssa. Ostin ukin vanhan Corollan vm. 87. Luukutan musiikkia ja laulan mukana. Välillä syön porkkanoita ja ravistelen kättä, joka lakkasi huvikseen toimimasta juurikin silloin, kun olisi aikaa tehdä jotain. Kaikki putoaa näppylöistä ja kirjoittaminen on melkein mahdotonta. Mutta vain melkein ja se ei minua vielä pysäytä.
Satsumat ovat taivaallisia. Pakkanen on todellista. Ja risti seinään, jos Kirvinen ei ole kymmenen päivän päästä syntynyt.
Kirvinen, nyt, kuten so far, mennään fiiliksellä.
Mullon aina ollut broidin vanhat pläägät,
mullon aina ollut aivan paska auto,
mullon aina ollut vääränlainen diili,
mä oon mennyt fiiliksellä, beibi.
Linkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti