Lyöttäyisin ystäväni völjyyn tallille pitkästä aikaa. Sain laittaa hevosille päitset ja taluttaa hevosia laitumelta talliin, puhdistaa pilttuita ja rassata kavioita. Loput ajat leijuin hevosentuoksuisessa pilvessä 12-vuotiaaksi taantuneena, ja lääpin puneja. Ehkä parhain oli 22-vuotias shetlanninponi, jonka ikkuisetpikkuiset kaviot olivat noin kahvikupin kokoiset ja toiseksi paras oli Vera-niminen tamma, joka lepuutti turpaansa päälaellani.
Jänskäpänskää!
Tuli ihan samanlainen olo kuin kuudes- seitsemäsluokkalaisena, siis ennen kuin sain tallilla turpaan, minut lukittiin karsinaan ja kaikki hevostarvikkeeni varastettiin. Armeija on miesten koulu, mutta ratsastuskoulu on naisten koulu, eikä kukaan ole toiselle yhtä biaatch, kuin toinen omasta hoitsikasta uneksiva tallityttö. Ehkä nyt kolmikymppisenä saattaisin nauttia tallielämän parhaista puolista: hevosten kanssa hengailusta, tallilla käyvien jakamasta rakkaudesta ihmeellistä luomakuntaa kohtaan ja reippasta ulkoilmaelämästä ilman uuvuttavia, sosiaalisia kuvioita ja hierarkkisuutta.
Edellisen huomioon ottaen ymmärrän nyt, miksi minusta oli äärimmäisen epäilyttävää, että kaikki, jotka tapasin tallilla, olivat niin mukavia. Odotin koko ajan, että supina, kähinä ja juonittelu alkavat ja että fyysistä koskemattomuuttani uhataan viimeistään satulahuoneessa. Sen sijaan sain kahvia.
Olikohan siihen sekoitettu jotain?
11 kommenttia:
OMG!!! Ponies!!!
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=OMG!%20Ponies!
Ihan varmana ne on sulle mukavia vaan voidakseen initiaatioriittinä huijata sut alusvaatteisillasi sen söpön tallinomistajapojan eteen tärisemään ja häpeämään vatsamakkaroitasi.. eiku täähän olikin Merja Jalon Nea-sarjasta. No mut nyt sit tiedän, että ne kaikki ilkeät jutut niissä kirjoissa perustuu ihan tosielämään.
Tämä kyseinen talli onkin ihan spesiaali paikka. Mites olisko kiinnostusta lähteä torstaina (eli vissiin siis jo tänään, ku tuo kello on jo nuin)uudestaan? Olis mahdollista päästä myös ratsastamaan?? Viskaa mua viestillä mikäli nappaa?
rhebok: niinPÄ! Luin juuri uudelleen teoksen, johon perustan kaiken hevostietämykseni. Sehhän on "Piglet Ek, kotona ja kilpailuissa". Eipä helmi.
Pilve: ilmoittelen!! Haluaisin kyllä!
Apua, nyt mulle tuli sellanen olo että pitää kurkata kirjastosta vanhoja heppakirjoja mitä on lapsena ahminut! :D 12-vuotias sukulaistyttöni, joka käy ratsastamassa, sanoo niiden kaikkien olevan niin huonoja ettei niitä pysty lukemaan.
(+ oon ihan järkyttynyt että talleilla saa kiusata ilman että aikuiset puuttuu siihen)
Luin pitkästä aikaa Laura-ponityttö kirjoja ja vitsit ne oli ihan paskoja.
Piglet sen sijaan oli vieläkin mahtava.
Mistäköhän mä tänne oikein eksyin? Kiva blogi! Joo, Piglet Ek -kirjat on ehdottomasti parhaita ponikirjoja ikinä, ja alunperinhän toi "Piglet Ek kotona ja..." koostuu itse asiassa kolmesta teoksesta, nimittäin Perheeseen tuli poni, Tyttö ja tytöllä hevonen ja Seuraavana ratsastaa Piglet Ek. Luen niitä säännöllisesti. Musta Lauratkin on jollakin tavalla sympaattisia hassussa 1950-luvun englantilaismeiningissään, mutta Jutat, Bessit ja Nummelan ponitallin väen jätän rauhassa muistojen hyllyyn. Britta-sarja oli ookoo, mutta perustuukin tositapahtumiin, nykyään Britta (Lisbet Pahnke) on naimisissa suomalaisen miehen kanssa!
Tallimaailmaa kovempaa sosiosysteemiä ei olekaan. Tai ainakaan 70-luvun lopun tallimaailmaa...
Hei Päivi! On jotenkin järkyttävää nyt aikuisena huomata, miten kammottavan huonoja kirjoja lapsena ja nuorena luki -- ja millaisia teoksia nuorille tarjotaan. Siksi oli kiva huomata, että Piglet innosti vieläkin. Omistuksessani on kolmen teoksen yhteisnide, jonka annoin juuri sopivan ikäiselle serkulleni.
Sanopa muuta, Jenni. Oliko se sitten tylsyyttä vai todellisuuspakoa, että kaikki oli pakko lukea? Enää ei kai ole esiteinareilla sellaista ahmimisikääkään, kun voi roikkua netissä, vai?
Päivi: kyllä ne vielä ahmii *phew* kirjastojen onneksi!
Lähetä kommentti