torstaina, marraskuuta 20, 2008

Torstairuno


Aika, kuluuko se nopeasti? Jokaiseen soluuni ohjelmoitu virhe, minä kulun.
Sorrun jokeen lohkare lohkareelta, murhe ja kiire syövät pintaani juonteita.
Pehmeys ja kovuus siirtyvät vartalossani eri paikkoihin, kosketan joka aamu
eri kasvoja, ja ajatusten segmentit käpertyvät kuin kastuneen kirjan lehdet,
ne nousevat pomuille, raottuvat holveiksi kirjaskorpioneille.

Alan, lopun, ehkä jatkun toisessa osassa. Se on erilainen kuin minä, mutta siinä on sama virhe, joka riisuu, tyhjentää ja paljastaa.

* * *

Se oli runotorstain 109. haaste.

* * *

Saimme nautta Väinön kanssa ainakin tilapäisestä kirkastumisesta. Kierrämme järven melkein päivittäin. Ehkä tänäänkin, ennen töiden alkua. Illasta tulee pitkä, mutta viikko on ollut lyhyt, hiljainen. Istumme asiakaspalvelussa ja otamme korvanlehdet rusottaen vastaan kehuja. Uh huh. Hyvä me!

10 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Pidin tästä paljon. Aika rapistaa ja tavoitat sen hyvin - "kosketan joka aamu eri kasvoja" ja pehmeyden ja kovuuden vaihtelut, kyllä tavoitat tässä jotain oleellista ikääntymistä.

Mummy kirjoitti...

Tämän "ikääntymisvaiheeni" alussa jokainen lause runossasi kosketti, osui, kuvasi täydellisesti sitä, mitä tapahtuu. Eli pidin kovasti! Saako tätä lainata?

erikeeper kirjoitti...

Minäkin pidin tuosta. Sortua jokeen lohkare lohkareelta. Sellaista elämä on.
Kuolemista. Niinkuin Juicekin lauloi.

Jenni kirjoitti...

Kiitos! Saa lainata, kunhan mainitsee lähteen:D Kiva, että löysitte runosta kosketuspintaa.

Leijonainen kirjoitti...

Löytyipä täältä hieno runo! Erityisesti pidän kielikuvista: soluun ohjelmoidusta virheestä, pehmeyden ja kovuuden vaihtelusta, ajatusten käpertymisestä.
Viimeinen säkeistö ajatuksia herättävä.

arleena kirjoitti...

Aika kuluu - riisuu, tyhjentää ja paljastaa ja aivan liian nopeasti.

Jenni kirjoitti...

Ehkä ajan voisi myös kasaavan ja rakentavan... nythän assosioin aikaan juuri eroosion, tyhjenemisen ja kulumisen.

John kirjoitti...

Hienosti tavoitettu ajan kulumispuoli. Kiva kun kommentissasi tuot esiin ajalle sen toisenlaisen näkökulman. Aika paranataa haavatkin :)
Tykkäsin.

helanes kirjoitti...

Sitten kuitenkin jonakin päivänä aika on täysi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Pitäskö sitten jonain päivänä vaihtaa kurkkuvoileipä vaikka suklaaseen?