torstaina, syyskuuta 11, 2008

Ajatus

Se on Laurin arka kettu,
sana,
ja luokka kuusitoista.

Se on murtuma tiilimuurissa,
pakotie,
katkennut.

Tänään puristan sitä kädessä niin kuin
kanttinauhassa olevaa avainta.
Rappukäytävässä haisee sipuli,
enkä saa hukata tätä ajatusta.


Runotorstain haasteena ajatus.

7 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Kaunista.

Haastoin sinut blogissani musa-meemiin!

Anonyymi kirjoitti...

Olenkin odottanut, milloin taas osallistut runotorstaihin. Tykkään! Runo on arvoituksellinen ja konkreettinen yhtä aikaa. "Laurin arka kettu" jää päähän pyörimään. Kanttinauhassa roikkuvan avaimen puristaminen taas - jokainen lukija varmasti tietää, miltä se tuntuu, ja jokaiselle aukeaa siitä omanlaisiaan muistikuvia, mielikuvia, maailmoja. Kiitos runosta!

jospa kirjoitti...

Kääk, katakin haastoi sut... no, mä kans!

Anonyymi kirjoitti...

Minuakin viehätti tuo "Laurin arka kettu" ja ylipäätään koko ensimmäinen säkeistö. Ajatus voi joskus olla tuota mitä toisessa säkeistössä kuvaat - pidin runon salaperäisestä tunnelmasta.

Jenni kirjoitti...

Kiitosta! Panen musameemin hautumaan. Laurin arka kettu viittaa Viidan runoon: "Ajatuksen arka kettu / sanan paulaan ansastettu..." SE on lyriikkaa se.

Panen musameemin hautumaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hassua, mä assosioin sen aran ketun Kiven maailmaan ... kirjallisuuteen kumminkin, vaikka ajattelinkin sitä ihan oikeana (suorastaan impivaaralaisena) kettuna :) Vaikka Laurista olisi TIETYSTI pitänyt tulla Viita mieleen. Pitänee vähentää Seitsemän veljeksen lukemista.

Anonyymi kirjoitti...

Riemastuttava loppu :)
Nälkä vie ajatukset väkisinkin ruokaan...tai sipulintuoksu johonkin herkkuun :)