Menipä sunnuntai pitkäksi. Nukuin taas kellon ympäri ja heräilin siinä puolilta päivin. Kollega tuli vierailulle, sätkäsin raparperipiirakan ja jätin sen uunin jälkilämpöön. Taidennäyttelyn jälkeen suklaahippujäätelö suli lämpimän piirakan päällä. Mm...
Illalla päätimme vielä ajelemaan naapuripaikkakunnalle ja löysimme kivan ravintolan. Lämpimän kasvisleivän puolivälissä läheiseen pöytään tulee alle viisikymmenkiloinen, anorektinen nainen, joka tilaa teetä ja alkaa lukea sanomalehteä. Paitsi ettei hän lue, vaan katselee syömistäni. Asiaa on vaikeaa olla huomaamatta puolityhjässä ravintolassa semminkin, kun nainen istuu selin ja joutuu kääntämään päätään nähdäkseen paremmin. Suvaitsen itselleni yhden vilkaisun, kun hän on selin ja siemailee teetä. Selkänikaminen helminauha päättyy jänteikkäseen kaulaan ja kasvojen läpikuultavan ihon alka erottaa lihakset ja luut. Suu näyttää pienissä kasvoissa isolta ja täyteläiseltä. Käsivarren lihakset ovat kuin luun ympärille sidottuja solmuja. Kireitä. Ja sen takapuolen varassa istuminen on varmasti tuskallista.
Sitten keskityn taas syömään ja seurustelemaan intensiivisesti Ukkosen kanssa. Sivusilmällä näin koko ajan toiset silmät, kiinni haarukan liikkeessä.
Ehkä katsominen ravitsee häntä. Ehkä hänestä on tyydyttävää katsoa herkullisen annoksen katoamista jonkun toisen ruoansulatusjärjestelmään ja samalla kokea ylemmyyttä siemailla hitaasti teetä. Ehkä syömisen katsominen on fetissi. Minusta on ainakin hyvin tyydyttävää ruokkia miespuolisia ystäviäni ja katsella heidän syömistään ja kuunnella heidän tyytyväisiä ynähdyksiään. Oman Ukkosen ruokkiminen kaikenlaisilla riettailla herkuilla on ihastuttavaa. Mutta syön itsekin, olen osallinen samassa tapahtumassa kaikin tavoin. En ole pöydässä tirkistelijänä enkä passiivisena syötettävänä.
Minusta on ihan helppoa ymmärtää sellainen kontrollin tarve ja olen samalla tyytyväinen, etten itse elä sellaisessa kriisissä, että arkisista toiminnoista paisuisi elämänhallinnan symboli. Minä saan nauttia raparperipiirakkani ja vaikka nuolla lautaselle kasvisleivältä valuneen valkosipulimajoneesiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti