maanantaina, kesäkuuta 09, 2008

Näin reagoi aikuinen.

Työpaikkani vaihtuu taas. Tai ei vaihdu, vaan laajenee käsittämään toimipisteen kaupungin toisella puolella. Pohdin ääneen liikkumisvaihtoehtoja, johon kollega heitti: "Hanki auto".

No en todellakaan hanki. Hiilidioksidipäästöt karkaavat käsistä, kertoo Vihreä lanka. En tiedä, miten muut reagoivat, mutta minua alkaa siinä kartonkeja litistellessäni itkettää. Tosi aikuista.

Lisäksi minulla on puhdas, mielenkiintoinen, moniulotteinen ja pakokauhun sävyttämä kolmenkympinkriisi. Mistä saatanasta sekin putkahti? Herään yöllä hokemaan, että nyt pitäisi mennään kohti elämän korkeaa keskipäivää niin että tukka lepattaa ja selkä painuu penkkiin. Kohta saan varmaan sen vauvakuumeenkin ja sitten voi olla samanaikaisesti ilmasto- ja kolmenkympinkriisissä ja potea pitkittynyttä synnytystä edeltävää ja -jälkeistä masennusta.

Olen niin ilmeinen. Saan kaikki aikakausivaivat pitkittyneesti ja kovilla kierroksilla. Joudun varmaankin douppaamaan itseäni hormoneilla hautaan saakka, koska meikäläisen menopaussi tulee olemaan Harmageddon.

5 kommenttia:

peeÄR - mies kirjoitti...

Jenni,
Hengittele rauhallisesti siellä kanootissasi, ja nauti siitä, mitä oot nyt.

Kun täytät 4 kymppiä pitäis olla taas yks krinein tulossa, ja sit ku...

Sullon asennetta. Pidä se, kyllä elämä kantaa, joskus jopa antaa.

Niinku tiedät, kriisi on yhtäkuin mahdollisuus.

Jenni kirjoitti...

Niin kai sitä täytyy tehdä, eli rientää hyvällä mielellä kriisistä kriisiin.

jospa kirjoitti...

Kyllä mäkin vaan sanon että muista hengittää... eikä ihminen sitäpaitsi yksinkertaisesti jaksa olla koko ajan kriisissä, onneksi!

Lisää raparperiä ja melontaa suositellen,

jospa

Anonyymi kirjoitti...

Mulle sanottiin kun olin 17vee, että sillon on tyttö kauneimmillaan - ja siihen lisättiin että siitä se alamäki alkaa.

Mun vauvalle sanottiin sairaalassa neljäntenä päivänä syntymästään että sehän on jo "vanha vauva".

Kaikki on suhteellista :)

- Anna

--KATA-- kirjoitti...

Oho! Mulla on ihan sama olo!