Olen raivannut vaatekaappeja armottomasti, sullonut muovipusseihin rytkyjä ja ryökköjä ja tehnyt taas vankan päätöksen ostaa vähemmän ja sitäkin laadukkaampaa. Kuten tänään. Työkaveri möi joitakin vanhoja vaatteitaan. Löysin mainiot farkut: puolipitkät, ohutta mutta kovaa farkkukagasta, takapuolesta fantastisen istuvat mutta muuten lököt, Työkaveri kysyi vähän epäuskoisena, mahtuiko farkut minulle. "Mainiosti, miten niin?" Minä kysyin. Siksipähän vaan, että ne olivat hänen viisitoistavuotiaan poikansa vanhat.
Ha, minulla on kolmissakymmenissä edelleen viisitoistiaan pojan lanteet. Repikääpä siitä.
Muita viikon ostoksia on rokserin puuvillahupparipuku ja iittalalaisen sepän tekemä puukko. Näinä aikoina, siskot, näinä aikoina.
* * *
Aikoinaan ratsastimme kesäisin ravureilla Vuokatinvaaralla ladunpohjilla. Sauvakävely oli silloin vasta tulossa, mutta urheiluopistolaiset kesätreenasivat jo sauvojen kanssa. Annoimme siinä kaakkeinemme ystävällisesti tietä yhdelle kuivansitkeälle pitkänmatkanhiihtäjälle, joka painoi trikoissaan ohi pää punaisena sauvoen. Mieleeni on jäänyt paitsi ratsastuksen hurma ja vaaramaisema, myös se, että Vaasan "Pieni pyöreä" oli sponsoroinut trikoot ja painattanut mainoksensa arvaatte kyllä mihin.
* * *
Työpaikalla kävi tänään lumoavan kaunis romaninainen. Silmät olivat kuin lähteet ja hiukset juurikin sitä eebenpuuta. Ajattelin omaa puuhapetemäistä olemustani, terässankalaseja ja hiuksia, jotka muuttuvat kerta kerralta lyhyemmiksi. Lasit ovat mainiolta vuodelta 1999, niiden yli tuijotin Ukkosta, kunnes hän lopulta tuli baarissa juttelemaan minulle.
Noin viisi vuotta sitten ajattelin valkoisessa lapaluiden väliin hakkaavassa letissäni olevani ilman muuta pitkätukkainen nainen. Minulla oli ihana tiukka mansikkapaita, punaista huulipunaa ja mustat remmikengät. Säälin vähän entistä lyhyttukkaista minää ja ajattelin, että ennen olin epäviehättävä ja nyt olen jumalainen ja naiseuden pöyhkeässä kukassa. Mihinkähän sekin likka on remmikengissään mennyt?
Ja kuka se pystytukkainen nainen peilissä oikein on?
3 kommenttia:
Aargh, tapoit juuri itsetuntoni rippeet! Aikaisemmin minusta oli ihana välillä käyttää miehen farkkuja, kun ne oli niin leson löysät, nyt viimeksi kokeillessa huomasin, että käääääääääk, ne ei mee kunnolla päälle enää! Mutta että viisitoistiaan lanteet... pökrään kateudesta.
Lanteet kuin 15-v. pojalla... Ollako katkeran kateellinen vaiko sääliä?
*miettimistauko*
Olla katkeran kateellinen!!!
Nimim. 3-kymppisenä lanteet kuin 6-kymppisellä ikänsä istumatyötä tehneellä....
;)
Hö hö. Lesoa. Olen nähnytkin pojan ja hän on soukka!! Onkohan jumppapallolla osuutta asiaan vai onko se vaan keeneissä?
Lähetä kommentti