Jemoryn suuri kuluttaja/kansalainen/oman elämänsä rouva -teema jatkuu! Uusiin henkeäsalpaava käänne on arvoisan kantahämäläisen 60-vuotiaan taloyhtiön varsinainen yhtiökokous.
Uskon, että hämäläisyyden ydin saattaa tosiaan paljastua herkimmillään ja monivivahteisimmillaan juuri yhtiökokouksessa. Miten kuvailisin yhtiökokousta? Sen tunnelmaa ja meininkiä? Taloyhtiön kokous on jäykkien vanhojen panttereiden temmellyskenttä, jossa nautitaan kokouksen aluksi kahvia, jolla voisi torjua torakoita ja kääretorttua, joka voisi sysätä herkässä siirtymävaiheessa olevan keski-ikäisen suomalaisen täysimittaiseen metaboliseen oireyhtymään. Vanhat pantterit eivät kuitenkaan temmellä. Miten kuvailisin tuota olotilaa? Ehkä verbillä "jököttää". Kantahämäläinen yhtiökokous jökötetään läpi pöytäkirjan mukaan, parhaita kokousperinteitä kunnioittaen ja salavihkaista, slipoverinharmaata ukkohuumoria viljellen.
Ja kun kukaan ei osaa odottaa, esitän kiperän kysymyksen jätteidenkäsittelystä ja katekankaan käytöstä laatoitetun pyykkitelineen perustassa. Kaikkein hauskinta on se, että kaikkien mielestä jätteiden syntyä pitäisi rajusti vähentää ja loputkin pitäisi huolekkaasti kierrättää. Yhteistä piha-aluetta halutaan muuttaa viihtyisämmäksi grillikatoksella. Mankelihuoneesta halutaan tila, jossa voi laulaa, soittaa ja pitää tansseja. Pihatalkoiden päätteeksi halutaan tietysti nauttia elävää musiikkia, virvokkeita ja tanssia lisää.
Minulla on tietenkin -- kuten jo arvasittekin -- kokousfetissi Kuivakkuus saa minut hurmioon ja tällaisessa seurassa jökötän kantahämäläisen pidättyväisellä innolla. Pääsen vaikuttamaan oman elinympäristön viihtyisyyteen ja tutustumaan kantahämäläiseen ihmistyyppiin. Lisäksi kuulun nyt taloyhtiön naistoimikuntaan!
Mutta Jane Goodall, kerro, miten voisin voittaa lauman luottamuksen ja ymmärtää paremmin hämäläisten salaperäistä sielunelämää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti