maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

Jaksuhalit, Neiti Suomi

Kaupassa hätkähdän maitojuuston hintaa. Suosikkijuustoni hinta huitelee lähempänä kolmea euroa, vaikka on ennen maksanut alle kaksi. Sitten tutkin leipähyllyä vähän normaalia tarkemmin. Kummissani. Jossakin välissä tavallinen sekaleipä on kallistunut, ja auta armias, jos limppuun on leivottu siemeniä tai pähkinöitä, sen hinta nousee kolmen euron päälle, vaikka se olisikin nyrkin kokoinen.

Minun ei pitäisi kitistä -- minähän saan hyvää palkkaa. No, oikeastaan en saa, jos sitä vertaa muiden korkeasti koulutettujen palkkoihin, mutta omassa henkilökohtaisessa maailmankaikkeudessani koen, ettei minun tarvitse kohtuuttomasti tinkiä mistään elämän mukavuuksista.

Tarkemmin sanottuna olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kautta linjan tinkiä rajusti ja pienentää päättäväisesti ekologista jalanjälkeään. Mielestäni kaikkien pitäisi myös ohjata omaa viiteryhmäänsä toimimaan niin ja painostaa kuntaa ja laajemmin yhteiskuntaa tekemään ekologisesta elämäntavasta helpompaa ja kaiken kaikkiaan mahdollisempaa.

Joskus ajattelen: minulla on varaa maksaa asuntolainaa, mutta minulla ei olisi varaa autoon. Mutta sitten ajattelen, että sellaisessa ajattelutavassa ei ole järkeä. Minulla ei ole varaa myöskään kaukomatkoihin, vuosikertaviineihin, sisäkköön tai kookkaisiin timantteihin. En edes haluaisi kaukomatkailla. Enkä haluaisi omistaa autoa. Minä olen valmis tinkimään elintasostani vapaaehtoisesti, mutta samalla toivon, että yhteiskunta palkitsee minua siitä jotenkin. Kansalaisen rooli yhteiskunnassa on kuitenkin kaventunut. Hän joko maksaa tai maksaa. Ostaa ja kuluttaa, tai aiheuttaa kustannuksia. Me olemme summia. Mitä enemmän tuotamme ja kulutamme ja mitä vähemmän kustannamme, sen parempi.

Mikä on yhteiskunnan vastuu? Mitä se antaa vastineeksi verorahoilleni? Saanko hammaslääkäripalvelut ja pyörätiet ja puhdasta vettä? Hoidetaanko minua, jos sairastun, suojellaanko minua, jos minua uhataan? Anteeksi tyhmyyteni, mutta voisiko joku selittää vielä kerran mihin minun rahani menevätkään?

Olen yhden kerran joutunut soittamaan poliisin paikalla, koska paikallinen deliriumkohtauksessa riehuva alkoholisti tunkeutui väkisin kotiini väittäen sitä veljensä taloksi. Lukitsin eteisen välioven ja mies sammui kylpyhuoneeseen. Poiisi ei koskaan tullut paikalle, koska naapuripaikkakunnalla paloi kerrostalo. Itse asiassa heidän mielenkiintonsa lopahti, kun he kuulivat, että olen täysi-ikäinen.

Nyyhkin aikani olohuoneessa. Sitten terästäydyin, niistin nenäni, menin kylpyhuoneeseen ja yksinkertaisesti talutin pökertyneen oloisen miehen portaille ja tyrkkäsin hänet ulos. Siinä rytäkässä hän loukkasi kätensäkin, mutta vetäisin ulko-oven lukkoon. En edelleenkään päässyt ulos, mutta välissämme oli sentään toinenkin ovi. Ulko-oven takana mies sitten karjui käsi veressä huoraa ja tallusteli kukkapenkissä. Pelkäsin koko ajan, että naapuripaikkakunnalla töissä oleva Ukkonen palaisi kotiin, havaitsisi tilanteen, vetelisi miestä turpaan. Lopulta mies rauhoittui ja lopetti meuhkaamisen. Annoin hänelle ovelta paperia, jotta hän voisi pyyhkiä verisen kätensä ja hän niisti siihen nenänsä, koska ei tajunnut loukkaantuneensa.

Mies selvisi parin tunnin kuluttua sen verran kohtauksestaan, että muisti, missä veljensä asuu ja kömpi tiehensä.*

Jotenkin koko tapahtuma - naiivia tai ei - kuvastaa mielestäni yhteiskunnan monitasoista epäonnistumista: se ei kykene suojelemaan ihmisiä itseltään tai muilta ihmisiltä. Suomessa ei ole olemassakaan tehokasta päihdehuoltoa ja nimismies, terveyskeskus, kunnaneläinlääkäri, apteekki ja posti on karannut kauppakeskukseen tai naapurikaupunkiin. Vingutaan resursseista ja samalla lyhennetään valtionvelkaa ja Hämeenlinnassakin pohditaan moottoritien kattamista, jotta saataisiin tilaa taas yhdelle kauppakeskukselle, jossa kaupunkilainen voi toteuttaa kansalaisuuttaan käyttämällä ostovoimaansa monikansallisten tuotteiden hankkimiseen.

Seuraavana talvena kotiini tunkeutunut mies kuoli lumeen leipomon portaille.

Pääministerin mielestä vähäosaisuudesta ei saisi puhua ja kiusallisista kerjäläisistä puhutaan kuin tuholaisista. Lehdessä kirjoitetaan, että kyllä sen täytyy olla kannattavaa tulla lentokoneella Suomeen asti kerjäämään ja kyllä Suomessa töitä on, jos viitsii tehdä, vaikka pienimmästä palkkatulosta jääkin viivan alle paljon vähemmän kuin tuista. Ja sekin on liian vähän. Jossakin välissä tavallinen sekaleipä on kallistunut, ja auta armias, jos limppuun on leivottu siemeniä tai pähkinöitä, sen hinta nousee kolmen euron päälle, vaikka se olisikin nyrkin kokoinen.

* Mainittakoon, että naapuri, jolle yritin keittiön ikkunasta vilkutella, seurasi koko tapausta välinpitämättömästi tupakoiden, ikään kuin olisi normaalia, että pultsari potkii ovea ja möykkää pihallamme. Yhteiskunnassa on vikaa, mutta sehän koostuukin ihmisistä ja heidän joukossaan on paljon sellaisia, joiden mielestä lähimmäistä ei tarvitse jeesata, kunhan syrjäytyneet eivät tule omalle iholle.

12 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Aamen.

Jenni kirjoitti...

Kävin korjailemassa tuohduskissani tekemiä lyntivihreitä. Huokasuttaa.

Kati Parppei kirjoitti...

Näin. Tai siis ei näin. Siis pitäisi olla, tai nimen omaan ei pitäisi.

Taas kerran mietin: on hienoa, että kun kerran on sana hallussa, sitä osaa käyttää muuhunkin kuin verbaaliseen voimisteluun, sen arvoa lainkaan vähättelemättä.

Sinä se osaat. Molempia.

Jenni kirjoitti...

Kiitos Kati Samoin:D

Mari Koo kirjoitti...

Osuva teksti. "Hyvinvointivaltio", niinpä.

Ja linkkasin myös Kulutusjuhlasta tänne.

Kaura kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta!

kukkis kirjoitti...

Loistava kirjoitus tärkeästä aiheesta. Kiitos!

Jenni kirjoitti...

Kiitos ja olkaa hyvä! Kirjoitin aika tuohduksissani, mutta kiva, jos kelpasi.

Anonyymi kirjoitti...

Gaah... Tekisi mieli sanoa tähän paljon kaikkea, mutta asiat eivät nyt jäsenny päässä. Jotain että...

...se dena kipataan sairaalaan ja päästetään purkamaan delikkansa valkotakkisiin. Se saa selkäydinvamman ja syyttää halvaantumisestaan loppuelämänsä jokaista vastaantulevaa. Se sammuu kadulle ja nuorisoporukka potkii sille aivovamman eikä todellakaan tiedä millaisen osan heidän veroistaan sen hoitaminen maksaa. Se vajoaa alkoholidementiaan ja hakkaa sitä auttavat valkotakkiset...

Kun ei hoideta syitä niin hoidetaan seurauksia hirveän paljon kalliimmalla. Mitattuna fyysisellä tai henkisellä pääomalla. Se sapettaa, kun tulee töistä kotiin mustelmilla.
-Brandon-

Jenni kirjoitti...

Gaah. Asiat verkottuvat toisiinsa monimutkaisin säikein. Joskus on hyvä, ettei kysellä, ketä hoidetaan ja ketä ei.

henrik kirjoitti...

Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #15 jaksoon. Olen antanut kaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.

Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2080

Radio Peilistä ohjelma kuullaan lauantaina klo 11:55, maanantaina klo 05:52 ja 10:43 sekä tiistaina klo 23:53.

Jenni kirjoitti...

Oh hoh. Olipas jännää kuulla se luettuna. Kaksi tekstiä kävivät vuoropuhelua.