lauantaina, huhtikuuta 12, 2008

Look, what the cat dragged in!

Viikko meni ohi kuin piiskansivallus ja olo on kuin kivivyöryn jäljiltä. Viilasin ja höyläsin koko torstain kirjastonjohtajien neuvottelupäiviä. Koko perjantai kului värkätessä avustushakemusta lääninhallitukselle. Kävin myös radiossa olemassa hämmentynyt Juha Itkosen "Kohti" -teoksen äärellä, joka meni minulta pikemminkin "ohi".

Olen nukkunut viimeisen vuorokauden aikana palttiaralla neljätoista tuntia ja nähnyt muun muassa sellaisen unen, joissa sisälleni tunkeutuu hämähäkkimiehen näköinen demoni. Minun pitäisi komentaa se pois, mutta olen aivan voimaton.

Viikonloppu on kuitenkin alkanut. Löysäilimme kaupungilla ja söin järkyttävän herkullisen mozarellapaninin. Aion ostaa pullon normandialaista siideriä ja siivoilla ja tehdä päivällistä ja kuunnella hyvää musiikkia sekä lukea hyvää kirjaa.

Täytyy kyllä sanoa, että olen hieman pettynyt itseeni. Olen antanut "oikean elämän" näivettyä ja puurtanut töissä sata lasissa. Seura- ja huvielämäni on varsinainen elämän bonsaimalli, joka kituu multatilkassa ja jota runnellaan rautalangalla ja typistyksillä muistuttamaan oikeaa, täysikasvuista ja tervettä elämää, mutta miniatyyrikoossa. Soitin eilen lähes kaikille ystävilleni ja lörpöttelin niitä näitä, vaikka olisin ehkä halunnutkin sanoa, että rakastan teitä kaikkia, vaikka minusta onkin tullut tällainen työorientoitunut, ylistressaantunut roadkill.

Saattaa kyllä olla hyväkin, ettei päästä emootiota valloilleen tällaisen viikon jälkeen.

* * *

Alakerran naapurin kissa muuten livahti rappukäytävään ja tsekkasi Vänen. Tyypit kohtasivat molemminpuolisen sopuisan uteliaisuuden vallassa, Kissa ei tainnut uskoa, että Väinö on koiraeläin. Eihän se olekaan. Se on henkikojootti, joka on ottanut Bonzon, pienen leikkikoiran, muodon.

2 kommenttia:

Reeta kirjoitti...

Jännä kuva. Vähän pelottavakin. Saatan nähdä vilauksen siitä hämähäkkimiesdemonista. Kyaaaa!

ps. mulla on uus blogi. Tsekkaappa.

Jenni kirjoitti...

Jeees.