perjantaina, huhtikuuta 18, 2008

I'm going slightly mad

freefoto.com

Tsadaa. Saan joulukuussa takaisin melko mojovan summan valtiolla lainassa ollutta rahaani ja voin pitää vaikka kahden viikon palkattoman loman. Siihen on kuitenkin kahdeksan kuukautta, ja jos jotain ei pian tapahdu, ma prakaan.

Tapahtumisen edellytys on

a) kuuli suhtautuminen työtehtäviin ja kesittyminen ainoastaan yhteen asiaan kerrallaan

b) uusista töistä kieltäytyminen

c) olosuhteiden muuttaminen sellaiseksi, etten ole joka päivä yleisönpalvelussa, vaan voin vetäytyä kammiooni tekemään niitä keskittymistä vaativia töitä

Uupumisen huomaa siitä, että kivat asiat eivät enää tunnu kivoilta ja että nyt en muista, milloin olisin vapaa-ajalla tuntenut itseni energiseksi. En luultavasti puoleen vuoteen. Kaikki pientäkin yrittämistä vaativat, tavoitteelliset harrastukset ovat jääneet pois. Viikon kohokohta on se, kun saa potkittua itsensä sen verran liikkeelle, että saa imuroitua.

Yksi asia on kuitenkin kivaa. Nimittäin Varis.
Silloin, kun en temppuile hoitajille lihapullien toivossa tarkkailen erästä ihmistä ja yritän ymmärtää hänen käyttäytymistään. Hän tuo joka viikko eläinhoitolaan kaikenlaisia vempeleitä ja leluja. Pyörittelen ja viskelen palloja, availen ja kääntelen rasioita, ronkin oksanpätkällä pulloon ujutettuja herkkuja, mutta katselen koko ajan syrjäsilmällä, miten ihminen reagoi. Varsinkin sen pullojutun jälkeen hän kiihtyi, muuttui aivan punaiseksi päästään, päästeli sellaisia haukahtavia ääniä, joita ihmiset päästävät, kun ovat iloisia tai joku on niistä huvittavaa. Sitten hän teki ainakin puoli tuntia paperiin pieniä mustia merkkejä. Tiedän, että se on ihmisten tapa säilyttää muistia pääkoppansa ulkopuolella. Paperilla olevista merkeistä tehdään paksuja pinkkoja, joita sanotaan kirrrjoiksi. Ihmisillä on isoja pesiä, jotka on vuorattu kirrrjoilla ja joita sanotaan kirrrjastoiksi. Siellä ihmiset käyvät tutkimassa toisten ihmisten ajatuksia.

Olen yrittänyt päästä jyvälle niistä merkistä, koska olen alkanut muistelemaan asioita.. Yritän panna kaikki päässäni olevat muistot oikeaan järjestykseen ja olisi hyvin käytännöllistä myös siirtää ne paperille, jotta muutkin voisivat nähdä ne. Mutta nyt olen lörpötellyt ihan liikaa ja viereisessä häkissä oleva siili katselee minua viistosti. Panen pääni siiven alle. Huomenna aloitan tarinan alusta ja jatkan, kunnes olen lopussa.

8 kommenttia:

berlinBat kirjoitti...

Varis tempaa kyllä hyvin mukaansa, ekassa jaksossa olin vähän että Häh? mutta nytpä en malttaisikaan enää odottaa seuraavaa!

Jenni kirjoitti...

Jipii! Ei kun jatkoa peliin sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin on päästy hyvin Variksen tunnelmiin. Jatkoa odotellaan innolla.

Ja yritähän nyt saada joku roti tuohon arkeen, eihän siitä tule mitään, jos vapaa-ajalla väsyttää eikä jaksa enää nauttia mistään kivoista jutuista!

-Rosa (täälläkin)

Jenni kirjoitti...

Jesh. Joku roti vapaa-aikaan, sanon mää kans. Varis on aika liikkis munkin mielestä. Pidän variksista.

Anonyymi kirjoitti...

Jihaa! Siili esiintyi tässäkin jaksossa :) Minua arveluttaa variksen käsitteistö, koska se on niin inhimillinen. Kaipaisin DeLilloisaa epämääräisyyttä. Vaan se toki on vain minun mieltymykseni.
-Brandon-

PS. I think I'm a banana tree?

Sirokko kirjoitti...

Että Variskin voi koukuttaa. Nimenomaan tällainen aprikoiva varis, (eihän ne nyt mitään höppästinttejä voisi ollakaan). Jatkoa siis kaivataan täälläkin.

Jenni kirjoitti...

Moi Varistenystävät. Brandon: mietin itsekin juuri tuota käsitteistöä ja sen kirja/kirjoitus juttu oli yritys muuttaa sitä siihen suuntaan. En ole ihan varma, mitä tarkoitit, mutta se selvinnee vaikkapa lukemalla DeLilloa. Jos haluat ja energiaa riittää, niin voithan tietysti tarkentaa huomautustasi vaikka sähköpostilla.

Siilien läsnäololla tulee olemaan tässä kertomuksessa merkitys.

Sirokko: kiitos. Hahmo syntyy omia aikojaan ja kohta sillä on oma tahto ja se päättää, miten toimii.

Anonyymi kirjoitti...

Heitän tässä yhteydessä nyt lyhyesti ilmaan vinkin: Don DeLillo - Esittäjä. Kerron sähköpostitse tarkemmin.
-Brandon-