Väsyttää

Heräsin yöllä siihen, että makuuhuoneeseen tuli nuori muotibloggaaja. Hänellä oli iso otsatukka, pitkät ruskeat hiukset ja panta. Hän esitteli fantastista, isoa käsilaukkuaan, jonka hän oli tilannut Pariisista, Ranskan ebay:stä. Laukku oli tikattua harmaata nahkaa, hieman metallinhohtoinen, ja sen vetoketjussa oli nahkasuikaileista tehty iso koristetupsu.

Keskustelimme vilkkaasti ja vedin peittoa ympärilleni pyytäen anteeksi
alastomuuttani. Sitten heräsin oikeasti. Kävin pissalla ja yritin nukkua.

Episodi toistui joitakin kertoja pienin muunnelmin. Kaikkein inhottavin oli työkokous-muunnelma.

Aamulla olin väsynyt ja itkuinen, illalla flunssassa. Nyt teeskentelen tervettä, syön Brunbergin tummaa suklaata ja juon kahvia. Huomenna esittelen kirjastoa kahdelle kuudesluokkalaisten ryhmälle. Aion olla räätön, havainnollinen ja vakuuttava.

* * *

Ennustan, että aivan kohta joku tekee muuten gradun tai väitöskirjan muotibloggauksesta. Tutkimus voisi olla poikkitieteellinen: se voisi yhdistää kulttuurin- ja kirjallisuudentutkimusta, kulttuurihistoriaa ja käyttää muun muassa diskurssianalyysin, naistutkimuksen ja narratologian metodeja.

Ja otsikkona olisi esimerkiksi *krhm* "Minä, minusta, minuksi: minän
voimaannuttavat representaatiot suomalaisissa muotiblogeissa".

Muotiblogit ovat kiehtova genre. Luen muotiblogeja saman verran, kuin syön karkkia: melko pian minulle tulee vähän ällöttävä olo ja sitten ajattelen, että muotiblogit/karkinsyönti eivät ole minun juttuni. Aivoni eivät pysty käsittelemään sitä, että joku aloittaa päivän asulla, mutta jatkaa sitten jollakin päivänpolttavalla teemalla. Minä minä minä, ihmisoikeudet. Minä minä minä minä terve minäkuva. Minä minä minä teurashevosten kuljetukset. Jos haluat, että ensin katson sinua ja sinun vaatteitasi ja korujasi ja meikkejäsi ja kaikkea, mitä olet ostanut ja ripustanut yllesi, älä kuvittele, että minua sitten huvittaa vielä kuunnellakin, mitä sinulla on sanottavaa.