Sunnuntaisin tekee mieli pukeutua. Etsin sukkanauhaliivit, sukat, villahousut ja kokoalushameen. Sellaiset vaatteet pitää ripustella ylle ja yhdistää toisiinsa pienin, salaisin mekanismein. Kun on pukeutunut niin, aistii koko olemuksensa uudella tavalla. Kun on pukeutunut niin, joutuu hiukan halveksimaan farkkuja, crockseja ja huppareita. Tavallisia epäjännittäviä vaatteita, joiden kanssa ei tarvitse miettiä, miten itsensä asettelee ja kantaa.
Etsin villakangashameen ja siihen sopivan takin ja lähden pienelle kävelylle koiran kanssa. Olen vieläkin flunssainen, joten kävelen suorastaan hitaasti kaikkien reippailijoiden joukossa. Lisäksi kävelen väärällä puolella -- koiraa kuljetetaan vasemmalla puolella -- ja vastapäivään Varikonniemeä. Se kuuluu näet kiertää myötäpäivään.
Illalla opiskelen vähän ranskaa, josta olen taas innostunut. Luen Itkosen teosta "Kohti". Se ei oikeastaan ole varsinaisesti huono, kieli päähenkilöiden suussa vain on epäuskottavaa. Uskottavin on tytär Julia. Muut hahmot ovat puheessaan ja teoissaan ohuita, ilman inhimillistä yllätyksellisyyttä ja säröisyyttä ja irrationaalisia syövereitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti