torstaina, tammikuuta 03, 2008

Turhaa löpinää ja omituista introspektiota.


Ulkona on noin kuuden boforin tuuli ja pieni pakkanen. Pinnistelemme vastatuuleen, joka pääsee puhaltamaan estottomasti pitkin katua. Kahdet lapaset eivät ole liioittelua, poskipäihin olisi pitänyt lisäksi levittää vitalista.

Joka syksy päätän ostaa uuden, sievän ulkoilupuvun tammikuun alennusmyynneistä. Huhtikuussa havaitsen kulkeneeni taas yhden talven kaameassa Tapparan toppatakissa, jonka vuori on hiutunut monissa pesuissa olemattomiin. Jos sen täytyy olla ruma, miksei se edes voi olla lämmin?



Olen lukenut järjestelmällisesti Ian Rankinin dekkareita ja aloittanut tipattoman ja savuttoman tammi- ja helmikuun - poislukien Barcelonan matka ja tuleva viikonloppu. Rebusin elämäntavat tietäen edelliseen virkkeeseen liittyy paradoksi, ynnä itsekidutuksellinen ulottuvuus - viskistä ja hyvästä oluesta kun on tuskallista lukea suu kuivana. Taidan palkita kilvoittelusta itseni sillä ulkoilupuvulla ja lahjoittaa kaikki koirankusetustarkoituksessa säästetyt rumilukset keräykseen.

Jos joku löysi tästä jutusta jonkun punaisen langan, sen voi palauttaa kommenttilaatikkoon.

4 kommenttia:

celia kirjoitti...

Kelpaisiko tämä: On mukavampi kärvistellä ulkona tuulessa ja tuiskussa koiran talutusnarun päässä viskittömänä ja savuttoman uuden uutukaisessa ulkoilupuvussa kuin iänikuisessa lumpussa. Sen kunniaksi voisi lukea hyviä dekkareita, matkustaa Barcelonaan ja ryypätä ensi viikonloppuna. ;D

Onnellista uutta vuotta.

Jenni kirjoitti...

Kiitos Celia! Talletan tämän punaisen langan muistojen lippaaseen:D

antitäti kirjoitti...

Lisää mihinkään liittymätöntä lankaa, josta voit neuloa raidan sukkaan:

Sen pitää olla Ipan takki. Ilves ja Raipe rulaa. Miksei mun näppiksellä ole tamperelaista ärrää??

Jenni kirjoitti...

Mähän en ymmärrä mitään jääkiekosta, mutta täällä "Kerhon" kaupungissa on mukavaa kulkea Tapparan väreissä. Se tuo vähän niin ku jänskyyttä elämään...