lauantaina, tammikuuta 05, 2008

Deep fuchsia


Kauniin ulkoilupuvun löytäminen on melkein yhtä vaikeaa, kuin ranskalaisen auton käynnistäminen pikkupakkasella. Kankaat ovat kovia ja rapisevia ja pukujen leikkaukset sellaisia, että takapuoleen tulee puoli metriä lisää ja ylävartalo näyttä Alan Snown Lierolan Kronikoiden Laatikkopeikolta.

Hyvät ulkoiluvaatesuunnittelijat! Kukaan nainen, tai mies, tai eliö, ei halua näyttää ulkoillessaan urheilulliselta kuutiolta, joka kaiken lisäksi kahisee.

Lopulta suhinapuku löytyi kaupunkimarketin aletangosta. Tai oikestaan fuksianpunanen suhinatakki, jonka leikkaus on sellainen, että siihen pukeuduttuaan on mahdollista muistuttaa edes etäisesti naista. En olisi muuten kymmenen vuotta sitten uskonut, että tyttöydestä tai ulkoilupuvusta tulee koskaan merkityksellisiä asioita minulle. Olin väärässä. Tyttöydestä ja ulkoilupuvuista on tullut eräitä elämäni kantavia voimia.

Olen nyt tyttöillyt/ulkoillut kaksi kertaa ja havainnut, että takista ei tuule läpi, vaikka se on kevyt ja mukava. Amazing! Nahkarotsien ystävänä olen löytänyt aivan uuden kummallisen, jännittävän maailman! Ylävartalonsa voi siis todella verhoilla jollakin, joka ei pysäytä luoteja.

1 kommentti:

pinglan kirjoitti...

Suomalaiset=tuulipukukansa? :)pahin malli se rahiseva.