torstaina, joulukuuta 27, 2007

Runotorstai : Hyvää iltaa täältä aiheen vierestä.



Rapisevaa tähtirataa
kiitävä viutilo ratas
syöksyy eteenpäin.

Kaarteissa kipinät lentävät
ryöppynä
maailmankaikkeuden tyhjään kiuluun.

Uudenvuoden päivä:
vaaleanpunainen purukumi renkaan urassa,
uusi pyykkipojalla kiinnitetty päristin,
foliotähden sakara,
katkennut pinna, joka viittilöi jokaisella pyörähdyksellä
nousemaan mukaan
ja ajamaan sirkuskarhuna
loppumattomalla linnunradalla.


* * *

Runotorstai.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiulupa hyvinkin, maailmankaikkeus, parempu kuva kuin kuilu.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana metafora! Itsekin pidän kiertyvyyden ja syklisyyden ajatuksesta. Tosin pyörä taitaa pyöriä nykyään jo niin kovaa, että kyydistä putoaa helposti.

Katili kirjoitti...

Hyvä sammakko tämä ;-) Oikein silmilläni näin pyörän matkaavan.

Anonyymi kirjoitti...

oijoi, sirkuskarhuna linnunradalla. Niinpä.

Jenni kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Pyrin tässä runossa sellaiseen kotikutoiseen ja repaleeseen. Sitähän se elämä on. Kömpelöä.