Päässäni on pieni ääni. Sellainen nalkuttava ja taukoamaton ääni, jota en normaalioloissa paljon kuuntelisi (vaan peittäisin korvani, menisin sikiöasentoon ja päästelisin älytöntä mölinää pöydän alla), mutta jota en saa päästäni pois vaikka
Pirulliseksi asian tekee se, että olen lähinnä jättäytynyt viime hetkellä pois sellaisista menoista, joihin en väsymyksen vuoksi ole jaksanut/muistanut mennä. Firma on pystyssä! Tapahtumat järjestyvät! En ole tappanut ketään! [Paitsi varmaankin ne sauvasirkanmunat, jotka eivät kuoriudu. Voi ikku-pikku hyönteiset-pyönteiset! Tekään ette halua kuorituta tällaiseen... {nyt turpa kiinni} *silitys silitys* {sauvasirkan munia ei voi silittää}!]
Kokoa itsesi ämmä! <- se olin minä. Se litsari oli myös minulta. Rakkaudella. Mihin jäinkään. Niin, olen siis jättänyt menemästä yhteen jos toiseenkin rientoon koska olen ollut niin naatti. Olen karsinut kaikki harrastukset minimiin ja pidättäytynyt kaikesta perustoimintojen ulkopuolelle jäävästä puuhasta.
Sanon nyt itselleni ääneen, että maailma ei kaadu, vaikka yksi ämmä kävisikin vain kolmella pytyllä. Juicen sanoin: "Ei pyöreä voi kaatua, ellei muuttele muotonsa laatua".
2 kommenttia:
Hetkonen, kuka on pöllinyt mun päästä ajatuksia ja tunteita? Ookse varmalla sää enkä mää joka tätä Jemorya pitää? Ajettiin tänään Hämylinnan ohi ja mietin, että olispa kiva muuten ottaa joskus juna alle ja käydä turismoimassa siellä.
Mää en oo enää varma... mutta jommin kummin. Ja jos sää olet jo mää, niin se junalla siirtyminenkin on periaatteessa. No joo, siis tervetuloa! Asumma aseman vieressä:D
Lähetä kommentti